Yhdistyksen kevätleiri järjestettiin Hauholla, Wuolteen Kartanossa. Leirin yhteydessä pidettiin myös yhdistyksen kevätkokous, jonka osallistujamäärä olikin näin ollen ennätyksellinen. Leiripaikkana meillä oli sama upea Wuolteen Kartano, jossa syksyn fasaanijahtikin järjestettiin.
Leirin ohjelmassa oli tällä kertaa metsästysnoutajan koulutusta ulkomaisin voimin. Olimme saaneet tanskalaisen Carsten Hansenin paikan päälle kouluttamaan meitä. Carsten on metsästyskoetuomari, hän kasvattaa labradoreja, ja kilpailee ja metsästää aktiivisesti koiriensa kanssa. Hänellä on kuusi Tanskan käyttövalioa.
Tässä muistiinpanojani teoriaosuudesta:
Millainen on valmis metsästyskoira
- se tuo lämmintä ja haavoittunutta riistaa
- seuraa moitteetta
- pysyy ehdottomasti paikalla
- on äänetön
- markkeeraa hyvin pudotukset
- on ohjattavissa maalla ja vedessä
- sen kanssa on helppo elää ja olla, ja tulla toimeen
Miten valitsen pennun
- ensin valitsen kasvattajan ja kiinnostavan yhdistelmän
- päätös otanko uros- vai narttupennun
- jos olen ottamassa urospentua, laitan nartut kokonaan pois, ja keskityn vain uroksiin
- sitten laitan pois ne pennut, joista en jostakin syystä pidä
- lopuista valitseminen onkin sitten ”silmät kiinni ja valinta”
Pennun koulutus
- kasvatus, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä
- totutetaan ihmiseen, vietetään paljon aikaa pennun kanssa
- koulutus leikkien
- totuttaminen taluttimeen
- totuttaminen erilaisiin maastoihin, eli annetaan pennun vapaasti tutkia ja tutustua metsään niittyihin, veteen jne.
- noutoharjoitukset aloitetaan tennispalloilla (pyöriminen kiihottaa saalistusviettiä)
- pillittäminen, luoksetulo
- kehitetään pennun nenänkäyttöä, laitetaan tennispalloja pienelle alueelle ja näytetään aluksi kädellä, ja annetaan pennun itse löytää palloja
- harjoitus saa kestää enintään viisi minuuttia kerrallaan
- annetaan pennun olla pentu!
- pentua opetetaan leikkien, kunnes se on valmis koulutettavaksi
Ensimmäiset koulutukset (8-12 kk)
- mielellään kaksi kertaa päivässä
- seuraaminen hihnassa ja ilman hihnaa
- istuminen ja paikallaolo (huom! koiraa ei saa tässä vaiheessa koskaan kutsua luokse, vaan aina mennään koiran luo)
- hihnan käyttö kontaktin saamisessa
- pysähtymisvihellys
- noutaminen dummyt ja tennispallot
- pilliharjoituksia tehdään koko koiran eliniän!
o annetaan koiran juosta vapaana, pillitys, jos istuu mennään palkitsemaan makupalalla
o ei saa koskaan kutsua luokse, vaan aina mennään koiran luo
o palkinnoksi voidaan myös heittää dummy (koira saa lähteä paukkuun)
o kun koira alkaa odotella heittoja eikä etene, voidaan heittää ruohopallo, koira lähtee perään, mutta kun se ei löydä mitään, pillitetään ja heitetään dummy
- noutaminen käteen
- totuttaminen veteen (kun vesi on riittävän lämmintä)
- haku
- ohjaamisen aloittaminen
o dummya ei koskaan heitetä, vaan lasketaan rauhallisesti maahan
o Carsten käyttää samaa linjallelähetyskäskyä sekä sivulta lähetettäessä että taaksepäin lähetettäessä
Metsästyskoulutus (12-24 kk)
- joukkotreenit, osallistuminen kursseille
- pidennetään ohjaajan ja koiran välistä matkaa pysähdysvihellyksessä
- hakualue, eli ns. ohjattu haku, koira pidetään tietyllä alueella
- enemmän tottelevaisuutta
- paikallaolo ammuttaessa ja pudotuksissa/heitoissa
- suunnat
- markkeeraus
- kylmä riista
- erilaiset maasto- ja hajuolosuhteet
- onnistuneesta harjoituksesta koira saa itseluottamusta
- ei linjaa/ohjauksia koskaan vastatuuleen! koira saa hajun ja alkaa mutkitella/tehdä hakua
Metsästämään ensi kertaa
- koira otetaan metsälle vasta kun se on peruskoulutettu
- pyydä ystäväsi ampumaan ja keskity itse koiraan
- ota vanhempi/kokeneempi koira mukaan
- pidä nuori koira kytkettynä ja paikalla
- teetä nuorella koiralla joku helpohko nouto
- vanha koira noutaa vaikeat
- ei liikaa noutoja
- koiran ei ylipäätään tarvitse noutaa kaikkia, 10 metrin päästä voit hakea itsekin
Muodolliset jahdit (edustusjahdit)
- hyviä harjoituspaikkoja nuorelle koiralle
- mahdollisuus totuttaa koira lämpimään riistaan
- pidettävä huolta, että apu on lähellä, jos nuori koira epäonnistuu
- pidä koira rauhallisena
- muista, että koiraa pitää pystyä käyttämään vuosia, joten älä pilaa sitä
Metsästyskokeet (Tanskan)
- kokeet näyttävät, miten hyvä koira on
- koiran on noudettava sekä kylmää että lämmintä riistaa
- koiran on pysyttävä paikallaan, kun ammutaan ja riistaa putoaa
- koiran on osattava seurata
- koiran on oltava hyvä riistan löytäjä
- kokeet = jalostuksen mittari
- tuomarilta saa ohjeita, miten jatkaa eteenpäin
- on hauska voittaa
- muista, että koira on päivän päätyttyä sama, tapahtuipa kokeessa sitten mitä tahansa
Käytännön harjoituksia maastossa
Carsten käytti paljon dummytraineria. Hän ampui esimerkiksi peltoalueella markkeerauksia pallolla, joka maahan osuttuaan vieri tai pomppi jonkin matkaa maata eteenpäin. Ihme kyllä koirat aivan selvästi jäljestivät tuon vierimisjäljen, vaikka ei tuollaisesta muovipallosta paljon luulisi hajuja jäävän. Tätä hän vertasi haavakkolintuun, joka pudottuaan jatkaa matkaa maata pitkin.
Haulikolla ammuttiin maahan. Koira lähetettiin noutoon, ja kun se oli oikealla alueella ja haisteli ruudin hajua, heitettiin alueelle dummy. Näin koira oppii yhdistämään ruudinsavun ja pudotuksen.
Vesiohjauksissa koiran pillin kuuntelu ei ole välttämättä yhtä hyvää kuin maalla. Niinpä teimme seuraavanlaisia harjoituksia. Veteen heitettiin kivi. Koira lähetettiin linjaan. Kun se oli uinut noin 25 metriä, pillitettiin pysähtymiskäsky. Heti, kun koira kääntyi katsomaan, heitettiin dummy. Kiven heittämisessä on ideaa, sillä koiran saa helposti lähtemään linjaan, ja toisaalta se ei saa palkintoa, jos se ei kuuntele pilliä.
Jos koira pudottaa dummyn vedestä tullessaan, ei koiraa houkutella ja kehoteta tuomaan, vaan dummy laitetaan tylysti suuhun, eikä kehuta.
Harjoittelimme myös niin sanottua lähihakua. Dummyt piilotettiin ruohomättäiden sisään hyvin pienelle alueelle, ja koira laitettiin hakuun. Kun se oli oikealla alueella, annettiin pillillä lähihakukäskyä.
Ensin kun koirat eivät ymmärtäneet asiaa, ne huitelivat meidän normaalihaun tavoin ympäri metsiä, ja niiden pitäminen pienellä alueella oli vaikeaa. Jotkut oppivat uuden pillikäskyn merkityksen melko nopeastikin. Tämän käskyn oppiminen olisi todella hyvä, sillä se voisi korvata ohjauksessa ”siinä ” käskyn. Eli kun koira on saatu ohjatuksi riistan lähelle, annettaisiin pillillä merkki ”etsi siitä”.
Koulutuksessa oli mukana myös aivan pieniä pentuja. Carsten osasi käsitellä niitä todella hienosti. Hän houkutteli niitä uimaan, käveli niiden kanssa erilaisissa risukoissa ja totutti niitä ensin linnunsiipiin ja sitten riistaan. Hän hieroi käsistään hajua riistaan (eli silitteli lintua). Ohje oli, hiero lintuun oma hajusi juuri siihen kohtaan, mistä haluat koirasikin ottavan sen suuhunsa.
Yksi vähän isompi pentu riehui ja pomotti selvästi hieman kokemattomia omistajiaan. Carsten istui maassa ja otti pennun tiukasti syliinsä ja rauhoitteli sitä silittämällä. Aluksi pentu jaksoi panna vastaan ja rimpuili päästäkseen pois. Kun periksi ei annettu, rauhoittui pentu ja oli lopulta aivan hiljaa ja nätisti sylissä. Ohjeeksi pennunomistajille hän antoikin alistaa pennun, eli pentu laitetaan kyljelleen maahan, eikä sitä päästetä rimpuilusta huolimatta ylös ennen kuin se on aivan rauhoittunut.
Hieman meitä heräteltiin taas kerran koiriemme tottelemattomuuteen. Carsten sanoi ihan suoraan, että hän ei ymmärrä, miten me hyväksymme koiriltamme kaikenlaista tottelemattomuutta, seuraamista miten sattuu, dummien pyörittelyä, pudottelua jne.
Hän otti rivistä yhden labradorin ja näytti, miten huono seuraaminen korjataan viidessä minuutissa. Talutin laitettiin koiralle aivan ylös korvien taakse ja kiristettiin stopperilla. Hän seurautti koiraa vaihtelemalla nopeaan tahtiin suuntia, ja jokaisella käännöksellä nykäisten aika reippaasti koiran mukaansa. Nykäisy tehtiin aluksi huolimatta siitä tuliko koira mukaan oma-aloitteisesti tai ei. Hetken päästä koira seurasi nöyrästi, vaikka hihna jätettiin irralleen koiran kaulan ympärille.
Kahden viikon ajan (hitaasti edeten) pitäisi tottelematon, dummeilla pelleilevä ja huonosti palauttava/luovuttava koira ottaa hallintaan seuraavasti. Hihna laitetaan samoin kuin em. seuraamisessakin. Ensin koira istutetaan eteen. Se ei saa tehdä mitään muuta kuin katsoa ohjaajaa kasvoihin. Kaikesta muusta rangaistaan sanomalla ei ja nykäisemällä hihnasta. Kun se istuu kiltisti, silitellään sitä rauhallisesti päästä ja kehutaan. Kun tämä alkaa sujua, jatkuu harjoitus jättämällä koira istumaan hihnan mitan päähän. Sitten se kutsutaan/nykäistään luokse ja istutetaan eteen samoin kuin alussa. Tämän harjoituksen seuraava vaihe on laittaa dummy suuhun, ja taas istutaan nätisti dummy suussa ja katsotaan ohjaajaa. Vähäisestäkin dummyn pyörittelystä, puremisesta tai pudottamisyrityksestä rangaistaan kieltämällä ja nykäisemällä hihnasta. Sitten siirrytään luoksetuloon dummy suussa.
Koirien piipittämisestä keskusteltiin. Kun koira vinkuu joukkotreeneissä, on se viety sinne liian aikaisin. Harjoittele koirasi kanssa niin kauan kotona, vaikka yli 2 vuotiaaksi, kunnes se on valmis suurempaan koulutustapahtumaan. Nuorelle koiralle ei saa heittää liikaa markkeerausheittoja, jotka kuumentavat sitä. Heitä harjoituksissa aina silloin tällöin dummy, jonka haet itse pois. Joukkotreenejä ei Carstenin mukaan pitäisi olla kuin esimerkiksi kerran kuukaudessa. Koiraa pitää kuitenkin kouluttaa kotona joka päivä, mielellään kaksi kertaa päivässä.
Kahden päivän aikana ehdimme tehdä monenlaisia harjoitteita, mutta tässä päällimmäiset mieleeni tulleet asiat.
Lopuksi Carstenille pidettiin vielä päätöskahvin aikana kyselytunti, jolloin hän antoi yksityiskohtaisiakin ohjeita, ja kertoili meille mm. Tanskan kokeista.
Riitta Jeramo