Kokemuksia Ruotsin metsästyskokeista

Ensiksi täytyy tunnustaa, etten ole käynyt kuin yhden kerran Ruotsissa kokeissa, joten en voi väittää kaikkien kokeiden olevan "samanlaisia". Olen kuitenkin startannut Hollannissa ja Tanskassa Eurooppa-cupeissa sekä Norjassa ja Tanskassa pohjoismaiden mestaruuskokeissa ja huomannut näiden kokeiden yhteiseksi tekijäksi pari-ja ryhmätyön. Lisäksi näissä kokeissa kiinnitetään enemmän huomiota nopeaa ja tehokkaaseen hakuun. Esimerkiksi, jos koira tulee ns.tyhjänä takaisin, niin sitä ei lähetetäkkään uudestaan, vaan vuoro siirtyy seuraavalle. Näin ollen koiralle ei ole mitään hyötyä seurata edellisen koiran jälkiä (tämän oma koiranikin on oppinut liiankin hyvin), kun siellä ei ole mitään noudettavaa. Lisäksi itsenäisen työn merkitys kasvaa myös yhteishaussa. On hyödytöntä seurata toista koiraa, koska ei siellä ole riistaa kun edellinen on sen jo vienyt. Lisäksi mahdolliset riitelyt jäävät pois. Myös markkeeraus-ja ohjaustehtävä pitää pystyä suorittamaan toisesta koirasta välittämättä. Tämä vaatii taas parempaa kontaktia ja yhteistyötä. SM kokeissa käyville tämä onkin tuttua, mutta vähemmän harrastaneelle ja ensi kertaa tämän tapaiseen kokeeseen osallistuvalle se saattaa ollakin "kulttuurishokki". Jotta tällaiset tehtävät onnistuisivat täytyy mielestäni ohjaajan ja koiran opetella kyseinen koemuoto pikkuhiljaa nuoresta pitäen. Näkemäni kokeen perusteella arvelisin ruotsalaisten ratkaisseen ongelman seuraavanlaisesti.

Alo-luokan koe alkoi vesimarkkeerauksella, jonka jälkeen oli pienimuotoinen hakuruutu jossa oli kolme riistaa. Tarkoitus oli pystyä pitämään koira kyseisellä alueella. Kyse ei ollut kuitenkaan ohjatusta hausta. Vaan, jos koira lähti annettuun suuntaan eikä karannut jonnekkin muualle, niin se löysi kyllä riistan. Tehtävä vastasi mielestäni meidän alo-luokan ohjausta. Seuraavaksi oli varsinainen haku, joka vastasi meidän alo-luokan hakua. Haun jäkeen oli maamarkkeeraus. Lopuksi oli vielä seurattava taluttimessa kytkettynä seuraavan koiran vesi markkeeraus. Riitti kunhan koira katsoi rauhallisena eikä metelöinyt tai tempoillut taluttimessa.

Avo-luokassa tehtiin sitten jo parityötä. Ei kuitenkaan vielä yhtäaikaa, vaan vuorotellen ja vähän kauempaa seuraten. Tehtävät olivat kutakuinkin samanlaisia kuin meidänkin kokeissa, tosin haku oli jaettu kahteen eri kohtaan, tupla riista määrällä ja koetapahtumia oli enemmän. mm. vesi- ja maamarkkeeraus, sekä vesi-ja maaohjaus.

Voi-luokka aloitettiin vesiohjauksella, jonka aikana tuli häirintä kolmoismarkkeeraus, jonka toinen koira suoritti kun ohjaus oli suoritettu. Markkerauskoiran odotusaika saattoi tulla pitkäksi jos ohjaus alkoi ns. takkuilla. Tämä vaati koiralta parempaa keskittymistä ja malttia. Tehtävää kuitenkin helpotti maaston helppous ja koiraa sai auttaa hieman, jos se oli tarpeellista. Sen jälkeen siirryttiin hakualueelle. Hakuun lähdettiin yhtäaikaa ja siellä oli 16 riistaa. Alue oli suhteellisen laaja sisältäen heinikkoa, avovettä ja kangasmetsää. Se koira kumpi toi ensimmäisenä riistan suoritti maalla kolmoismarkkeerauksen, jonka jälkeen oli toisen koiran vuoro. Hakua jatkettiin yhdessä ja noin puolivälissä suoritettiin maaohjaus vuorotellen, toisen koiran tehdessä samaan aikaan hakua. Lopuksi suoritettiin ohjaus/markkeeraus tehtävä toisinpäin kuin kokeen alussa.

Yhteenvetona voisi todeta, että kokeet olivat kutakuinkin samantasoisia vaikeusasteeltaan kuin meilläkin. Maasto saattoi olla niin avo-kuin voi-luokassa asteen verran helpompi, mutta hallittavuutta ja yhteistyötä vaadittiin kuitenkin enemmän. Koko päivän aikana koealueella ei tapahtunut yhtään rähinää koirien kesken, liekkö tottuneet työskentelemään vieraan koiran kanssa jo pienestä pitäen.

En tarkoita tällä kirjoituksella, että kokeitamme olisi muutettava ruotsalaiseen malliin. Kuitenkin jonkinlaista plakiontia esim. aikaisemmin esiin nostetussa "erikoisvoittajaluokassa" voisi käyttää, jotta koiramme pärjäisivät entistäkin paremmin niin Eurooppa-cupeissa kuin pohjoismaisessa mestaruuskilpailuissa.

Juha Markkanen