Artikkelit

Tuomarikertomus SMN:n mestaruuskokeesta Keuruulla

Viime vuoden Ruotsin koereissun jälkeen olimme porukalla miettineet useampaan kertaan mahdollisuutta järjestää Suomessakin koe, jossa VOI-luokka toteutettaisiin ns. parityöskentelynä. SMN:n mestaruuskoe tuntui sopivalta tilaisuudelta. Kun vielä Antti SMN:n puheenjohtajana oli samaa mieltä niin päätettiin kokeilla tällaista vaihtoehtoa.

Suunnittelussa olivat mukana Kimmo Kaakkomäki, Juha Markkanen ja allekirjoittanut. Jo viime talvena olimme pähkäilleet kuinka tämänlaatuinen koe voitaisiin viedä läpi. Tärkein asia olisi mitata sitä kuinka koirat sietävät toisiaan ja kuinka ne pystyvät työskentelemään vaikka toinen koira olisi hyvinkin lähellä suorittamassa omaa tehtäväänsä. Tätähän monet meistä ovat koirineen tehneet metsästyksen ja mm. fasaanijahtien yhteydessä. Osittain tältä pohjalta koettakin sitten suunniteltiin.

Koe alkoi melko laajalla peltoalueella, jossa ensimmäinen koira aloitti maaohjauksella. Kesken suorituksen toiselle koiralle ammuttiin samalle peltoalueelle kaksoismarkkeeraus melko pitkällä viiveellä. Tämä siksi, että haluttiin antaa ohjaustehtävää suorittavalle ohjaajalle mahdollisuus koiransa kontroloimiseksi markkerausheittojen aikana. Kaiken kaikkiaan tästä selvittiin mielestäni melko mukavasti, vaikka ongelmia esiintyi niin ohjauksessa kuin markkeerauksessakin.

Tämän jälkeen suoritettiin vesiohjaus joessa. Tämä tehtiin yksitellen ja ilman häiriöitä. Ohjaus onnistuikin useimmilta koirilta.

Seuraavaksi oli vuorossa haku, jonka alkuun tehtiin muistimarkkeeraus. Molemmille koirille tuli markkeeraus, jonka sai hakea sen jälkeen kun hausta oli tullut ensimmäinen riista. Lähetyspaikka hakuun oli pellolla, josta tyhjää peltoaluetta riistojen sijoituspaikkoihin oli muutamia kymmeniä metriä. Varsinainen hakualue alkoi siis vasta pellonreunasta. Varsinainen hakualue oli pääosin pensaikkoa ja kuivaa heinikkoa sekä aivan rannassa kortteikkoa. Haku osoittautui melko vaativaksi. Riistojen paikat olivat kaikille melko hyvin tiedossa ja ohjaajille annettiinkin melko vapaat kädet ohjata koiriaan. Mielestäni monet ohjaajista yrittivät hieman liikaa painostamalla ja samanaikaisesti ohjaamalla koiriaan. Tästä syystä monen koiran hausta tuli melko tehotonta.

Viimeiseksi suoritettiin ensimmäinen tehtävä uudelleen eli ohjaus ja markkeeraus vaihtaen tietysti koirien tehtävät keskenään.

Kokonaisuutena koe osoittautui mielestäni toimivaksi, mutta samalla melko vaativaksi. Ei kuitenkaan missään nimessä liian vaikeaksi. Koirat sietivät toisiaan yllättävänkin hyvin ja kykenivät työskentelemään samanaikaisesti. Eniten parannettavaa jäi mielestäni ohjaajille, jotka suotta jännittivät uutta tilannetta ja ehkäpä siirsivät osan hermostuneisuuttaan koiriinsa.

Me metsästämme usein porukalla ja koiria on välillä useampikin samalla alueella. Tätä samaa voidaan käyttää myös kokeissa, ainakin joskus. Kuten edellä mainitsin niin mielestäni koirat ovat tähän melko valmiita, ohjaajista en ole aivan yhtä varma. Kielikö melko vaatimaton ilmoittautuneiden määrä (14 ) siitä, että parityöskentely oli jo ennakkoon tiedossa. Parityöskentelyn mahdollisuutta meidänkin kokeissamme on syytä miettiä (mm. Eurooppa-Cup ja pohjoismainen mestaruus) ja ottaa askelia varovasti eteenpäin ryntäämättä suoraan johonkin uuteen. Mielestäni tällä kertaa onnistuimme oikein mukavasti ja valtaosa niin ohjaajista kuin yleisöstäkin piti koetta mielenkiintoisena.

Jouni Vimpeli

Suomen Metsästysnoutajat ry - Finlands Jaktretrievers rf

Tuomarikertomus SMN:n mestaruuskokeesta Keuruulla