Noutajakokeet ja tuleva sääntöuudistus Ruotsissa.
SMN:n taholta toivottiin, että kommentoisin noutajakokeita ja tulevaa sääntömuutosta Ruotsissa. ”Apportören”, Svenska Spaniel- och Retrieverklubbenin jäsenlehti on naapurimaamme noutajaväen tärkein tiedonlähde. Tässä koskettelen muutamia aiheita, jotka ovat esiintyneet lehdessä ja ajankohtaisessa keskustelussa Ruotsissa.
Ruotsi on demokratian luvattu maa. Kaikki sääntömuutokset tapahtuvat hitaasti. Viiden vuoden välein (kuten meillä) sikäläinen kennelliitto, SKK, sallii muutoksia. Yleensä pari vuotta ennen kuin on mahdollista tehdä muutoksia, perustetaan komitea, joka lähettää osastoille rotukerhoille ynnä muille asianosaisille kyselyjä ja toivomuksia koskien uudistuksia. Tämän jälkeen kootaan kaikki ajatukset ja laaditaan pohja uudistuneille säännöille. Noin neljännes vuosisata ovat nyt toimivat säännöt olleet voimassa pienine muutoksineen. Tänä vuonna elettiin toivossa, että voitaisiin uudistaa sääntöjä hieman radikaalimmin. Toivottiin voittajaluokasta kilpailuluokkaa ja kahden tuomarin systeemiä, kansallisia lämminriistakoesääntöjä y.m. Ruotsin voittajaluokka kulkee nimellä ”elitklass”, eli valioluokka. Se sai nimensä joskus 30 vuotta sitten, koska silloin oltiin sitä mieltä että siellä kilpailevat koirat olivat sen hetken ”eliittiä”. Noutajakokeet ovat minun tietääkseni ainoa koemuoto missä tällainen nimitys on käytössä. Norjalaiset ovat seuranneet esimerkkiä. Tanskassa luokka on ”vinnarklass”, kuten meillä voittajaluokka.
Loppujen lopuksi uudistukset eivät mennet läpi. Ainoastaan muutama pienempi muutos tehtiin.
Alokasluokassa koira on kytkemättä koko kokeen aikana. Aikaisemmin se sai olla kytkettynä ammuttaessa. Tuomariohjeisiin on lisätty ”fyysinen kontakti koiran kanssa rauhoittavassa tai oikaisevassa mielessä on kiellettyä”. Vasta nyt poistuu myöskin alokasluokasta sääntö, että nartut lähtevät ennen uroksia. Meillähän on ollut sekoitettuna urokset ja nartut jo kauan. Ruotsissa jälki on ainoastaan AVO- luokassa. Jäljen pituus on 150m ja kun sen kerran saa suoritettua hyväksyttävästi sitä ei tarvitse suorittaa uudestaan.
Ruotsin tämän hetken säännöissä ja tulevissa on kirjattu että nuorten luokassa / alokasluokassa koiran pitää jonkin aikaa seurata toisen koiran työskentelyä. AVO- luokassa koiran pitää koko kokeen aikana seurata toisen koiran työskentelyä sekä ajoittain työskennellä toisen koiran läheisyydessä, kuitenkin niin että koirat eivät työskentele yhtä aikaa samalla alueella. Voittajaluokassa koiran pitää koko kokeen ajan seurata toisen koiran työskentelyä sekä osittain kokeen aikana työskennellä samalla alueella kun toinen koira. Syy tähän käytäntöön on, että katsotaan että noutajalle on luonnollista työskennellä toisen koiran kanssa ilman että se häiritsee sen työskentelyä.
Kuten meilläkin säännöt antavat ainoastaan osviittoja kuinka koe viedään läpi. Joskus voi voittaja- luokka muistuttaa avointa luokkaa ja toisinpäin. Meillähän on sama ongelma.
Ruotsissa kokeessa käyneet ovat todenneet, että kokeet meillä ovat vaikeammat kun mitä ne ovat Ruotsissa ja tämä koskee myöskin Norjaa ja Tanskan kylmäriistakokeita. Saman havainnon ovat ruotsalaiset tehneet kun he ovat tulleet tänne. Kysymys on sitten onko meidän systeemi parempi? Saammeko näin parempia koiria?
Henkilökohtaisesti en usko, että vaikeat kokeemme, varsinkin alokasluokassa, ovat hyödyksi kehitykselle. Alokasluokissa (valitettavasti nuorten luokka poistettiin joitakin vuosia sitten) pärjäävät usein hieman vanhemmat koirat. Alokasluokan tehtävät eivät saisi olla kovin monimutkaisia ja varsinkin maaston pitäisi olla helpohko, niin kuin säännötkin vaativat. Tässä suhteessa meidän pitäisi olla tarkkoja, ettei sammuteta nuoren koiran työiloa asettamalla sille liian vaikeita tehtäviä. Tai sitten ei pitäisi osallistua nuorella koiralla kokeisiin. Jonkinlainen ongelma tässä on, koska alokasluokat ovat täynnä kokeissa, mutta avoimessa ja voittajaluokissa on tilaa. En usko että syy tähän on siinä, että koirat ja valmennus kokeisiin on niin huonoa, vaan luulen että ainakin osasyy on siinä, että kokeet ja varsinkin koemaasto usein on turhan vaativa. Kokemattomalle alokasluokan koiralle käytännössä helpohko vesilinnustukselle sopiva maasto on esimerkiksi iltalento joenrannalla, jossa pudotukset usein tulevat kuivalle maalle.
Viikonloppuna (tätä kirjoittaessani) hävittiin yleisurheilun maaottelu Ruotsia vastaan. Ruotsin nousu yleisurheilussa on huomattava. Kuuntelin molempien maiden urheilijoitten haastatteluja. Ruotsalaisurheilijat kerta toisensa jälkeen painottivat, että urheilun pitää olla mukavaa ja iloista. Ja näin myös näytti olevan. Tässä olen valmis vetämään yhtälöitä suomalaisten ja ruotsalaisten koirien välillä . Keväällä olin Ahvenanmaalla kurssilla ja elokuussa kv-tuomari päivillä Ruotsissa Ruotsalaiset koirat puhkuivat työiloa ja itsevarmuutta kun taas suomalaiset koirat irvistellen yrittivät parastaan, eivätkä näyttäneet kovin iloisilta, lähinnä vaan helpottuneilta kun joku asia oli onnistunut. Usein puolustaudumme sillä, että miellä metsästetään eri lailla. Pitää osittain paikkansa jos puhutaan Etelä- Ruotsista, mutta Tukholman pohjoispuolella on paljon Ruotsia jäljellä. Norjalaiset käyttävät noutajansa hyvin paljon tuntureissa. Heidän riekkojahdin avajaispäivänsä on yhtä pyhä kuin meillä sorsastuksen aloitus.
Tuomarien arvostelutapa poikkeaa Suomen, Norjan ja Tanskan välillä jonkin verran. Ruotsissa ja Norjassa arvostetaan koirien ominaisuuksia, minkälainen koira on yksilönä. Kokeet suunnitellaan niin että on mahdollista nähdä mahdollisimman paljon koiran työskentelystä ja koira saa palkinnon (löytää riistan)jos se työskentelee luokan vaatimustason mukaisesti. Tanskassa B (eli, kylmäriistakokeet) koostuvat yleensä eri asemista, jossa koira liikkuu paikasta toiseen ja ne suorittavat siellä yhden tehtävän. Arvostelu on meidän ajattelutavan mukaan melko pikkutarkkaa. Tottelevaisuus on yksi tärkeä asia, kuten palveluhalu, mutta usein finaalikoirien välillä suoritetaan vapaata hakua kokeen päätteeksi. Tämä koesysteemi kuulostaa ehkä hyvinkin helpolta, mutta mm vuonna 2000 PM kisoissa käyneet suomalaiset totesivat, että se onkin hyvin rankkaa, koska koira joutuu olemaan koko päivän ulkona muiden koirien ja ihmisten keskellä. Odottaminen ei ole ollenkaan niin helppoa. Tämä koemuoto on yllättävän raskasta henkisesti koirille ja hyvä valmistautumistapa tanskalaisiin A- kokeisiin, jotka ovat lämminriistakokeita.
Apportören lehdessä todetaan, että on hieman ”noloa” ettei maassa ole omia lämminriistakokeita. Suurimmassa osassa Euroopan maista ollaan sitä mieltä, että on itsestään selvää kokeilla koirilla ”the real thing”. Ruotsissa on pidetty viisi kansainvälistä koetta (FCI:n säännöillä) ja useampia epävirallisia lämminriistakokeita. Tänä vuonna Ruotsissa on mahdollista jakaa viisi kappaletta CACIT :iä. Kolme Eurooppa Cupin yhteydessä ja tämän lisäksi on tarkoitus pitää vielä kahdet KV- kokeet. Lisäksi pidetään 3 – 4 epävirallista lämminriistakoetta.
Ruotsin sääntötoimikunnalla on tällä hetkellä työn alla sääntöehdotus ja tuomariohje kansallisille lämminriistakokeille. Näitä käytetään tulevalla kaudella epävirallisissa kokeissa ja ne viedään valtuustolle 2002 ja astuvat toivottavasti voimaan 2003.
”Working Test”, dummeilla toimiva koemuoto, on tullut yhä suosituimmaksi. Nämä ovat toistaiseksi epävirallisia eikä niitten arvosteltavaksi tarvita virallista tuomaria. Myöskin tätä koemuotoa varten on laadittu suuntaviivoja, jotka ovat nähtävissä kotisivuilla.(www.ssrk.se)
Tämä koemuoto on hyvin suosittu muualla Euroopassa ja kuten SNJ kotisivuilla oli luettavissa Suomi oli saanut kutsun Englantiin ensi vuonna. Valitettavasti yhtään kiinnostunutta henkilöä ei ole ilmoittautunut.
Tällaista naapurimaassa tapahtuu Apportören lehden mukaan. Vielä on auki olevia kysymyksiä tulevaisuutta ajatellen:
- minkälainen tulee metsästyskoetoiminta olemaan tulevaisuudessa?
- siirrytäänkö kilpailuarvosteluun korkeimmissa luokissa?
- onko pakko käyttää riistaa kaikissa luokissa?
Päätavoitteena on kuitenkin saada parempia metsästyskoiria eikä enemmän käyttövalioita.
Ruotsi suunnittelee järjestävänsä pohjoismaisen kokouksen metsästyskoetuomareille ensi keväänä. Edellinen kokous pidettiin Norjan järjestämänä 1.-3.5. 1987, jossa Aatos Wuorimaa ja allekirjoittanut olimme läsnä. Varmasti uuden kokouksen järjestäminen on tarpeen.
Andrea Standertskjöld