Jälleen kerran rantautui lähes sama 15 hengen porukka kuin aiempinakin vuosina Kustaviin, Markku Suomisen saareen, tarkemmin sanottuna Lapyrtin Alastaloon.
Lintuja oli selvästi enemmän kuin viime vuonna. Sorsien ruokintaa oli hajautettu useampaan paikkaan, joten lintuja oli tasaisemmin eri puolilla aluetta. Kaikkiaan saalista saatiin noin 90 lintua, jotka paria telkkää lukuunottamatta olivat kaikki heinäsorsia.
Koirat saivat tehdä töitä urakalla ylösajajina, sillä linnut piileskelivät sitkeästi kaislikoissa. Toisaalta taas tuli esiin koirien hyvän ohjattavuuden merkitys haavakkojen talteen saamisessa. Ihminen kun näkee mistä sukeltava lintu nousee pintaan, kun koira saattaa olla samanaikaisesti vaikkapa kaislikossa haussa.
Koirien omintakeisesta tavasta toimia tulee mieleen huvittava tapahtuma. Nuorimmainen koirani, jolla on paha tapa pudotella kylmiä riistoja, oli haasteen edessä, kun suussa oli erittäin elävä haavakko. Ajattelin, että tuota se ei ainakaan uskalla pudottaa. Uituaan rantaan laski koira kuitenkin linnun kallionkoloon ja iski salamannopeasti tassun päälle, ettei saalis karkaa. Se siitä pudottelusta...
Muusta ohjelmasta mainitsemisen arvoista on, että jo muutaman vuoden perinteitä kunnioittaen valmistimme taas porukalla tuoretta sorsanfilettä nyt konjakkikermakastikkeessa. Kokkeina toimivat niinikään perinteisesti miehet. Grillasimme ja savustimme myös Markulta ostamaamme kirjolohta, joten omia ruokia ei juurikaan tarvinnut mukaan. Lisäksi paikan majoituksen hintaan sisältyy todella hyvä ja monipuolinen aamiainen. On helppoa ja nopeaa lähteä merelle, kun ei tarvitse jokaisen alkaa itse valmistaa aamupalaansa.
Niin mukavalta reissu taas kaiken kaikkiaan tuntui, että eiköhän sinne lähdetä jälleen ensi vuoden aloituksen aikaan.
Riitta Jeramo