![]() |
Yhdistyksen kevätleiri järjestettiin Hauholla, Wuolteen Kartanossa.
Leirin yhteydessä pidettiin myös yhdistyksen kevätkokous, jonka
osallistujamäärä olikin näin ollen ennätyksellinen. Leiripaikkana meillä
oli sama upea Wuolteen Kartano, jossa syksyn fasaanijahtikin
järjestettiin.
Leirin ohjelmassa oli tällä kertaa metsästysnoutajan koulutusta
ulkomaisin voimin. Olimme saaneet tanskalaisen Carsten Hansenin paikan
päälle kouluttamaan meitä. Carsten on metsästyskoetuomari, hän kasvattaa
labradoreja, ja kilpailee ja metsästää aktiivisesti koiriensa kanssa.
Hänellä on kuusi Tanskan käyttövalioa.
- se tuo lämmintä ja haavoittunutta riistaa
- seuraa moitteetta
- pysyy ehdottomasti paikalla
- on äänetön
- markkeeraa hyvin pudotukset
- on ohjattavissa maalla ja vedessä
- sen kanssa on helppo elää ja olla, ja tulla toimeen
- ensin valitsen kasvattajan ja kiinnostavan yhdistelmän
- päätös otanko uros- vai narttupennun
- jos olen ottamassa urospentua, laitan nartut kokonaan pois, ja
keskityn vain uroksiin
- sitten laitan pois ne pennut, joista en jostakin syystä pidä
- lopuista valitseminen onkin sitten ”silmät kiinni ja valinta”
- kasvatus, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä
- totutetaan ihmiseen, vietetään paljon aikaa pennun kanssa
- koulutus leikkien
- totuttaminen taluttimeen
- totuttaminen erilaisiin maastoihin, eli annetaan pennun vapaasti
tutkia ja tutustua metsään niittyihin, veteen jne.
- noutoharjoitukset aloitetaan tennispalloilla (pyöriminen kiihottaa
saalistusviettiä)
- pillittäminen, luoksetulo
- kehitetään pennun nenänkäyttöä, laitetaan tennispalloja pienelle
alueelle ja näytetään aluksi kädellä, ja annetaan pennun itse löytää
palloja
- harjoitus saa kestää enintään viisi minuuttia kerrallaan
- annetaan pennun olla pentu!
- pentua opetetaan leikkien, kunnes se on valmis koulutettavaksi
- mielellään kaksi kertaa päivässä
- seuraaminen hihnassa ja ilman hihnaa
- istuminen ja paikallaolo (huom! koiraa ei saa tässä vaiheessa koskaan
kutsua luokse, vaan aina mennään koiran luo)
- hihnan käyttö kontaktin saamisessa
- pysähtymisvihellys
- noutaminen dummyt ja tennispallot
- pilliharjoituksia tehdään koko koiran eliniän!
o annetaan koiran juosta vapaana, pillitys, jos istuu mennään
palkitsemaan makupalalla
o ei saa koskaan kutsua luokse, vaan aina mennään koiran luo
o palkinnoksi voidaan myös heittää dummy (koira saa lähteä paukkuun)
o kun koira alkaa odotella heittoja eikä etene, voidaan heittää
ruohopallo, koira lähtee perään, mutta kun se ei löydä mitään,
pillitetään ja heitetään dummy
- noutaminen käteen
- totuttaminen veteen (kun vesi on riittävän lämmintä)
- haku
- ohjaamisen aloittaminen
o dummya ei koskaan heitetä, vaan lasketaan rauhallisesti maahan
o Carsten käyttää samaa linjallelähetyskäskyä sekä sivulta lähetettäessä
että taaksepäin lähetettäessä
- joukkotreenit, osallistuminen kursseille
- pidennetään ohjaajan ja koiran välistä matkaa pysähdysvihellyksessä
- hakualue, eli ns. ohjattu haku, koira pidetään tietyllä alueella
- enemmän tottelevaisuutta
- paikallaolo ammuttaessa ja pudotuksissa/heitoissa
- suunnat
- markkeeraus
- kylmä riista
- erilaiset maasto- ja hajuolosuhteet
- onnistuneesta harjoituksesta koira saa itseluottamusta
- ei linjaa/ohjauksia koskaan vastatuuleen! koira saa hajun ja alkaa
mutkitella/tehdä hakua
- koira otetaan metsälle vasta kun se on peruskoulutettu
- pyydä ystäväsi ampumaan ja keskity itse koiraan
- ota vanhempi/kokeneempi koira mukaan
- pidä nuori koira kytkettynä ja paikalla
- teetä nuorella koiralla joku helpohko nouto
- vanha koira noutaa vaikeat
- ei liikaa noutoja
- koiran ei ylipäätään tarvitse noutaa kaikkia, 10 metrin päästä voit
hakea itsekin
- hyviä harjoituspaikkoja nuorelle koiralle
- mahdollisuus totuttaa koira lämpimään riistaan
- pidettävä huolta, että apu on lähellä, jos nuori koira epäonnistuu
- pidä koira rauhallisena
- muista, että koiraa pitää pystyä käyttämään vuosia, joten älä pilaa
sitä
- kokeet näyttävät, miten hyvä koira on
- koiran on noudettava sekä kylmää että lämmintä riistaa
- koiran on pysyttävä paikallaan, kun ammutaan ja riistaa putoaa
- koiran on osattava seurata
- koiran on oltava hyvä riistan löytäjä
- kokeet = jalostuksen mittari
- tuomarilta saa ohjeita, miten jatkaa eteenpäin
- on hauska voittaa
- muista, että koira on päivän päätyttyä sama, tapahtuipa kokeessa
sitten mitä tahansa
Carsten käytti paljon dummytraineria. Hän ampui esimerkiksi
peltoalueella markkeerauksia pallolla, joka maahan osuttuaan vieri tai
pomppi jonkin matkaa maata eteenpäin. Ihme kyllä koirat aivan selvästi
jäljestivät tuon vierimisjäljen, vaikka ei tuollaisesta muovipallosta
paljon luulisi hajuja jäävän. Tätä hän vertasi haavakkolintuun, joka
pudottuaan jatkaa matkaa maata pitkin.
Haulikolla ammuttiin maahan. Koira lähetettiin noutoon, ja kun se oli
oikealla alueella ja haisteli ruudin hajua, heitettiin alueelle dummy.
Näin koira oppii yhdistämään ruudinsavun ja pudotuksen.
Vesiohjauksissa koiran pillin kuuntelu ei ole välttämättä yhtä hyvää
kuin maalla. Niinpä teimme seuraavanlaisia harjoituksia. Veteen
heitettiin kivi. Koira lähetettiin linjaan. Kun se oli uinut noin 25
metriä, pillitettiin pysähtymiskäsky. Heti, kun koira kääntyi katsomaan,
heitettiin dummy. Kiven heittämisessä on ideaa, sillä koiran saa
helposti lähtemään linjaan, ja toisaalta se ei saa palkintoa, jos se ei
kuuntele pilliä.
Jos koira pudottaa dummyn vedestä tullessaan, ei koiraa houkutella ja
kehoteta tuomaan, vaan dummy laitetaan tylysti suuhun, eikä kehuta.
Harjoittelimme myös niin sanottua lähihakua. Dummyt piilotettiin
ruohomättäiden sisään hyvin pienelle alueelle, ja koira laitettiin
hakuun. Kun se oli oikealla alueella, annettiin pillillä lähihakukäskyä.
Ensin kun koirat eivät ymmärtäneet asiaa, ne huitelivat meidän
normaalihaun tavoin ympäri metsiä, ja niiden pitäminen pienellä alueella
oli vaikeaa. Jotkut oppivat uuden pillikäskyn merkityksen melko
nopeastikin. Tämän käskyn oppiminen olisi todella hyvä, sillä se voisi
korvata ohjauksessa ”siinä ” käskyn. Eli kun koira on saatu ohjatuksi
riistan lähelle, annettaisiin pillillä merkki ”etsi siitä”.
Koulutuksessa oli mukana myös aivan pieniä pentuja. Carsten osasi
käsitellä niitä todella hienosti. Hän houkutteli niitä uimaan, käveli
niiden kanssa erilaisissa risukoissa ja totutti niitä ensin
linnunsiipiin ja sitten riistaan. Hän hieroi käsistään hajua riistaan
(eli silitteli lintua). Ohje oli, hiero lintuun oma hajusi juuri siihen
kohtaan, mistä haluat koirasikin ottavan sen suuhunsa.
Yksi vähän isompi pentu riehui ja pomotti selvästi hieman kokemattomia
omistajiaan. Carsten istui maassa ja otti pennun tiukasti syliinsä ja
rauhoitteli sitä silittämällä. Aluksi pentu jaksoi panna vastaan ja
rimpuili päästäkseen pois. Kun periksi ei annettu, rauhoittui pentu ja
oli lopulta aivan hiljaa ja nätisti sylissä. Ohjeeksi pennunomistajille
hän antoikin alistaa pennun, eli pentu laitetaan kyljelleen maahan, eikä
sitä päästetä rimpuilusta huolimatta ylös ennen kuin se on aivan
rauhoittunut.
Hieman meitä heräteltiin taas kerran koiriemme tottelemattomuuteen.
Carsten sanoi ihan suoraan, että hän ei ymmärrä, miten me hyväksymme
koiriltamme kaikenlaista tottelemattomuutta, seuraamista miten sattuu,
dummien pyörittelyä, pudottelua jne.
Hän otti rivistä yhden labradorin ja näytti, miten huono seuraaminen
korjataan viidessä minuutissa. Talutin laitettiin koiralle aivan ylös
korvien taakse ja kiristettiin stopperilla. Hän seurautti koiraa
vaihtelemalla nopeaan tahtiin suuntia, ja jokaisella käännöksellä
nykäisten aika reippaasti koiran mukaansa. Nykäisy tehtiin aluksi
huolimatta siitä tuliko koira mukaan oma-aloitteisesti tai ei. Hetken
päästä koira seurasi nöyrästi, vaikka hihna jätettiin irralleen koiran
kaulan ympärille.
Kahden viikon ajan (hitaasti edeten) pitäisi tottelematon, dummeilla
pelleilevä ja huonosti palauttava/luovuttava koira ottaa hallintaan
seuraavasti. Hihna laitetaan samoin kuin em. seuraamisessakin. Ensin
koira istutetaan eteen. Se ei saa tehdä mitään muuta kuin katsoa
ohjaajaa kasvoihin. Kaikesta muusta rangaistaan sanomalla ei ja
nykäisemällä hihnasta. Kun se istuu kiltisti, silitellään sitä
rauhallisesti päästä ja kehutaan. Kun tämä alkaa sujua, jatkuu harjoitus
jättämällä koira istumaan hihnan mitan päähän. Sitten se
kutsutaan/nykäistään luokse ja istutetaan eteen samoin kuin alussa.
Tämän harjoituksen seuraava vaihe on laittaa dummy suuhun, ja taas
istutaan nätisti dummy suussa ja katsotaan ohjaajaa. Vähäisestäkin
dummyn pyörittelystä, puremisesta tai pudottamisyrityksestä rangaistaan
kieltämällä ja nykäisemällä hihnasta. Sitten siirrytään luoksetuloon
dummy suussa.
Koirien piipittämisestä keskusteltiin. Kun koira vinkuu
joukkotreeneissä, on se viety sinne liian aikaisin. Harjoittele koirasi
kanssa niin kauan kotona, vaikka yli 2 vuotiaaksi, kunnes se on valmis
suurempaan koulutustapahtumaan. Nuorelle koiralle ei saa heittää liikaa
markkeerausheittoja, jotka kuumentavat sitä. Heitä harjoituksissa aina
silloin tällöin dummy, jonka haet itse pois. Joukkotreenejä ei Carstenin
mukaan pitäisi olla kuin esimerkiksi kerran kuukaudessa. Koiraa pitää
kuitenkin kouluttaa kotona joka päivä, mielellään kaksi kertaa päivässä.
Kahden päivän aikana ehdimme tehdä monenlaisia harjoitteita, mutta tässä
päällimmäiset mieleeni tulleet asiat.
Lopuksi Carstenille pidettiin vielä päätöskahvin aikana kyselytunti,
jolloin hän antoi yksityiskohtaisiakin ohjeita, ja kertoili meille mm.
Tanskan kokeista.
Riitta Jeramo