![]() |
Jälleen kerran rantautui lähes sama 15 hengen porukka kuin aiempinakin
vuosina Kustaviin, Markku Suomisen saareen, tarkemmin sanottuna Lapyrtin
Alastaloon.
Lintuja oli selvästi enemmän kuin viime vuonna. Sorsien ruokintaa oli
hajautettu useampaan paikkaan, joten lintuja oli tasaisemmin eri
puolilla aluetta. Kaikkiaan saalista saatiin noin 90 lintua, jotka paria
telkkää lukuunottamatta olivat kaikki heinäsorsia.
Koirat saivat tehdä töitä urakalla ylösajajina, sillä linnut
piileskelivät sitkeästi kaislikoissa. Toisaalta taas tuli esiin koirien
hyvän ohjattavuuden merkitys haavakkojen talteen saamisessa. Ihminen kun
näkee mistä sukeltava lintu nousee pintaan, kun koira saattaa olla
samanaikaisesti vaikkapa kaislikossa haussa.
Koirien omintakeisesta tavasta toimia tulee mieleen huvittava tapahtuma.
Nuorimmainen koirani, jolla on paha tapa pudotella kylmiä riistoja, oli
haasteen edessä, kun suussa oli erittäin elävä haavakko. Ajattelin, että
tuota se ei ainakaan uskalla pudottaa. Uituaan rantaan laski koira
kuitenkin linnun kallionkoloon ja iski salamannopeasti tassun päälle,
ettei saalis karkaa. Se siitä pudottelusta...
Muusta ohjelmasta mainitsemisen arvoista on, että jo muutaman vuoden
perinteitä kunnioittaen valmistimme taas porukalla tuoretta
sorsanfilettä nyt konjakkikermakastikkeessa. Kokkeina toimivat niinikään
perinteisesti miehet. Grillasimme ja savustimme myös Markulta ostamaamme
kirjolohta, joten omia ruokia ei juurikaan tarvinnut mukaan. Lisäksi
paikan majoituksen hintaan sisältyy todella hyvä ja monipuolinen
aamiainen. On helppoa ja nopeaa lähteä merelle, kun ei tarvitse jokaisen
alkaa itse valmistaa aamupalaansa.
Niin mukavalta reissu taas kaiken kaikkiaan tuntui, että eiköhän sinne
lähdetä jälleen ensi vuoden aloituksen aikaan.
Riitta Jeramo