![]() |
Ensiksi täytyy tunnustaa, etten ole käynyt kuin yhden kerran Ruotsissa
kokeissa, joten en voi väittää kaikkien kokeiden olevan "samanlaisia".
Olen kuitenkin startannut Hollannissa ja Tanskassa Eurooppa-cupeissa
sekä Norjassa ja Tanskassa pohjoismaiden mestaruuskokeissa ja huomannut
näiden kokeiden yhteiseksi tekijäksi pari-ja ryhmätyön. Lisäksi näissä
kokeissa kiinnitetään enemmän huomiota nopeaa ja tehokkaaseen hakuun.
Esimerkiksi, jos koira tulee ns.tyhjänä takaisin, niin sitä ei
lähetetäkkään uudestaan, vaan vuoro siirtyy seuraavalle. Näin ollen
koiralle ei ole mitään hyötyä seurata edellisen koiran jälkiä (tämän oma
koiranikin on oppinut liiankin hyvin), kun siellä ei ole mitään
noudettavaa. Lisäksi itsenäisen työn merkitys kasvaa myös yhteishaussa.
On hyödytöntä seurata toista koiraa, koska ei siellä ole riistaa kun
edellinen on sen jo vienyt.
Lisäksi mahdolliset riitelyt jäävät pois.
Myös markkeeraus-ja ohjaustehtävä pitää pystyä suorittamaan toisesta
koirasta välittämättä. Tämä vaatii taas parempaa kontaktia ja
yhteistyötä. SM kokeissa käyville tämä onkin tuttua, mutta vähemmän
harrastaneelle ja ensi kertaa tämän tapaiseen kokeeseen osallistuvalle
se saattaa ollakin "kulttuurishokki". Jotta tällaiset tehtävät
onnistuisivat täytyy mielestäni ohjaajan ja koiran opetella kyseinen
koemuoto pikkuhiljaa nuoresta pitäen. Näkemäni kokeen perusteella
arvelisin ruotsalaisten ratkaisseen ongelman seuraavanlaisesti.
Alo-luokan koe alkoi vesimarkkeerauksella, jonka jälkeen oli
pienimuotoinen hakuruutu jossa oli kolme riistaa. Tarkoitus oli pystyä
pitämään koira kyseisellä alueella. Kyse ei ollut kuitenkaan ohjatusta
hausta. Vaan, jos koira lähti annettuun suuntaan eikä karannut jonnekkin
muualle, niin se löysi kyllä riistan. Tehtävä vastasi mielestäni meidän
alo-luokan ohjausta. Seuraavaksi oli varsinainen haku, joka vastasi
meidän alo-luokan hakua. Haun jäkeen oli maamarkkeeraus. Lopuksi oli
vielä seurattava taluttimessa kytkettynä seuraavan koiran vesi
markkeeraus. Riitti kunhan koira katsoi rauhallisena eikä metelöinyt tai
tempoillut taluttimessa.
Avo-luokassa tehtiin sitten jo parityötä. Ei kuitenkaan vielä yhtäaikaa,
vaan vuorotellen ja vähän kauempaa seuraten. Tehtävät olivat kutakuinkin
samanlaisia kuin meidänkin kokeissa, tosin haku oli jaettu kahteen eri
kohtaan, tupla riista määrällä ja koetapahtumia oli enemmän. mm. vesi-
ja maamarkkeeraus, sekä vesi-ja maaohjaus.
Voi-luokka aloitettiin vesiohjauksella, jonka aikana tuli häirintä
kolmoismarkkeeraus, jonka toinen koira suoritti kun ohjaus oli
suoritettu. Markkerauskoiran odotusaika saattoi tulla pitkäksi jos
ohjaus alkoi ns. takkuilla. Tämä vaati koiralta parempaa keskittymistä
ja malttia. Tehtävää kuitenkin helpotti maaston helppous ja koiraa sai
auttaa hieman, jos se oli tarpeellista. Sen jälkeen siirryttiin
hakualueelle. Hakuun lähdettiin yhtäaikaa ja siellä oli 16 riistaa. Alue
oli suhteellisen laaja sisältäen heinikkoa, avovettä ja kangasmetsää. Se
koira kumpi toi ensimmäisenä riistan suoritti maalla
kolmoismarkkeerauksen, jonka jälkeen oli toisen koiran vuoro. Hakua
jatkettiin yhdessä ja noin puolivälissä suoritettiin maaohjaus
vuorotellen, toisen koiran tehdessä samaan aikaan hakua. Lopuksi
suoritettiin ohjaus/markkeeraus tehtävä toisinpäin kuin kokeen alussa.
Yhteenvetona voisi todeta, että kokeet olivat kutakuinkin samantasoisia
vaikeusasteeltaan kuin meilläkin. Maasto saattoi olla niin avo-kuin
voi-luokassa asteen verran helpompi, mutta hallittavuutta ja yhteistyötä
vaadittiin kuitenkin enemmän. Koko päivän aikana koealueella ei
tapahtunut yhtään rähinää koirien kesken, liekkö tottuneet
työskentelemään vieraan koiran kanssa jo pienestä pitäen.
En tarkoita tällä kirjoituksella, että kokeitamme olisi muutettava
ruotsalaiseen malliin. Kuitenkin jonkinlaista plakiontia esim.
aikaisemmin esiin nostetussa "erikoisvoittajaluokassa" voisi käyttää,
jotta koiramme pärjäisivät entistäkin paremmin niin Eurooppa-cupeissa
kuin pohjoismaisessa mestaruuskilpailuissa.
Juha Markkanen