![]() |
Muotisana katsekontakti on ohjannut monet ohjaajat kouluttamaan koiransa
tavalla, joka on poikinut enemmän haittaa kuin hyötyä - ainakin
metsästyskoetilanteissa..
On toki hyvä jos koira katsoo ohjaajaansa silloin, kun ohjaaja sitä
haluaa, mutta jokin on mennyt liian pitkälle, jos koira ei tee mitään,
ennenkuin se on ohjaajaa kerjäävästi tuijottamalla saanut luvan aloittaa
toiminnan.
Tällaisilta koirilta jää usein näkemättä jotain mitä olisi pitänyt
nähdä, ja jatkuva vilkuilu vuoroin ohjaajaan ja vuoroin mahdollisesti
tapahtuneen pudotuksen suuntaan vain sekoittaa ja häiritsee koiran
keskittymistä. Näille koirille on myös ominaista, että ne eivät ymmärrä
miten seurata ampujan aseen liikkeitä, mistä olisi erittäin paljon
hyötyä niin koe- kuin metsästystilanteessakin.
En aio tässä kirjoituksessa puuttua koiran laukauksiin totuttamiseen,
vaan enemmänkin koiran opettamiseen siihen, kuinka asetta pitää seurata
ampumistilanteessa.
Aseen ja laukausten seuraaminen voi tapahtua kahdella eri tavalla ja
koira pitää opettaa, tai sitten metsästyksen kautta harjaannuttaa niihin
molempiin. Kun vieressä olevan ampujan aseen varmistin loksahtaa,
pitäisi koiran viimeistään aloittaa tilanteen tarkka seuraaminen, tai
toisessa tapauksessa, kun jostakin muualta ammutaan, pitäisi koiran
katsoa tarkasti laukauksen suuntaan ja tarkkailla putoaako mitään.
Meillä näkee kokeissa luvattoman paljon koiria joille laukaus ei
merkitse mitään.
Tätä asiaa ei kannata harjoitella jos koiralla on puutteita
noutamisessa, palauttamisessa tai luovuttamisessa. Jos paikallaan
pysymisessä on ongelmia, voi koiran aina pitää kytkettynä.
Harjoittelussa tarvitaan aina vähintäin yksi avustaja. Avustaja menee
etumaastoon jonka on hyvä olla niin peitteistä ettei avustaja näy. Koira
pistetään viereen istumaan ja ohjaaja kyykistyy koiran viereen niin,
että ampuma-asennossa oleva ase on lähes koiran pään tasolla. Ase
suunnataan tulevan heiton suuntaan ja koiralla on oltava tällöin
mahdollisuus nähdä aseen piippu selvästi.
Avustaja käyttää koiran kiinnostuksen herättämiseksi ääntä ennen
heittoa, joka seuraa välittömästi ääntelyä. Koiran noudettua pudotuksen
toistetaan sama muutaman kerran. Tämän jälkeen avustaja menee koiran
huomaamatta toiseen paikkaan ja koiran ohjaaja kääntää asetta avustajan
suuntaan selvästi ja korostetusti, mutta rauhallisesti, ja kun ase
osoittaa avustajan suuntaan tulee jälleen ääntä ja sitä seuraa heitto.
Sama toistetaan muutaman kerran aseenkääntöineen.
Aseenkääntö on aluksi hyvä tehdä vasemmalle, jos koira istuu vasemmalla
puolella. Näin tehden saadaan aseen piipulla ja oman vartalon käännöllä
helpommin koiran pää kääntymään haluttuun suuntaan. Kun kääntyminen
vasemmalle alkaa sujua, siirtyy avustaja koiran huomaamatta enemmän
oikealle, ja jälleen käännetään asetta rauhallisesti oikealle, jota
seuraa välittömästi ääntelyä, ja heitto heti perään.
Koskaan ei pidä käyttää esimerkiksi omaa kättään apuna koiran
kääntämisessä, koska tarkoitus on opettaa koiraa seuraamaan vain aseen
piippua ja jatkossa ampujaa, sekä aseenpiippua. Kun koira osaa seurata
ohjaajan ja aseen kääntymistä tällä tavoin voidaan mukaan ottaa laukaus.
Ammuttaessa aloitetaan kaikki alusta. Ensin osoitetaan aseella suoraan
eteen, ammutaan ja sitä seuraa heitto. Seuraavaksi kääntyminen aseen
mukana ja taas laukausta seuraa heitto.
Jos koira osaa kaksoismarkkeerauksen voidaan harjoittelussa käyttää
kahta avustajaa, jotka ovat koirasta katsoen leveässä kulmassa. Koiran
suuntaaminen tehdään esimerkiksi ensin vasemmalle ja sen jälkeen
rauhallisesti oikealle.
Kun koira on oppinut seuraamaan vieressään olevaa aseenpiippua voidaan
siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Nyt tarvitaan avustajaksi heittäjän
lisäksi ampuja.
Ampuja on koiran etupuolella ja nostaa aseen näkyvästi ampuma-asentoon
ja tähtää suoraan eteen. Ammutaan laukaus ja sitä seuraa taas heitto,
jonka koira noutaa. Sama toistetaan useita kertoja, ja toiminta alkaa
aina ampujan selvästi tekemällä aseen nostolla, jota seuraa lähes
välittömästi heitto. Kun tämä sujuu siirrytään seuraavaan vaiheeseen.
Nyt heittäjä on jälleen siirtynyt äskeisestä linjasta selvästi sivuun.
Ampuja ottaa muutaman askeleen joko vasemmalle tai oikealle, riippuen
siitä kummalle puolelle heittäjä on siirtynyt. Ampujan siirryttyä hän
jälleen nostaa aseen ampuma-asentoon ja tähtää koirasta katsoen
selvästi, joko vasemmalle tai oikealle tulevan heiton suunnasta
riippuen. Ammutaan ja sitä seuraa jälleen heitto.
Tämä toistetaan samalle puolelle niin kauan kunnes koira on selvästi
oppinut kääntämään katseensa ampujan mukaan. Ja sitten vaihdetaan
suuntaa.
Harjoittelu voidaan tehdä todentuntuiseksi, jos nähdään hiukan vaivaa ja
rakennetaan passipaikan ampumasuoja. Se ei paljon rekvisiittaa vaadi,
muutama riuku ja esimerkiksi pressu tai kevytpeite riittää
tarveaineiksi. Ampumasuoja on tehtävä sellaiseksi, että koiralla on
mahdollisuus nähdä etumaastoon.
Mennään koiran kanssa ampumasuojaan, ja ase tietysti mukana. Avustaja
tai avustajat ovat valmiina etumaastossa. Ensin tulee avustajana
toimivan heittäjän ääntelyä, sitten oma ohjaaja kohottautuu
ampuma-asentoon, ampuu, ja koiralle tulee pudotus. Tehdään taas kaikki
useamman kerran suoraan eteen ja sen jälkeen otetaan mukaan käännöt
molemmille puolille.
Jos koira on laiska passikoira, eikä ole tilanteessa täysillä mukana
koko metsästystapahtuman ajan, voi sille opettaa varmistimen kilahduksen
ennakkomerkiksi alkavasta ammunnasta. Opettaminen ei ole vaikeaa, on
vain systemaattisesti kilautettava varmistinta aina ennen laukausta.
Koira kyllä hoksaa sen merkityksen itsestään ja melko nopeasti.
Mitä vähemmän koiran toimintaan sitä suunnattaessa fyysisesti puututaan,
sen parempi. Oikeastaan koiraan ei pidä koskea ollenkaan, vaan oikealla
opettamisella ja harjoittelulla opetetaan koira seuraamaan oman
ohjaajansa liikkeitä, aseen liikkeitä ja ampujan liikkeitä.
Tavoitteenahan on vaivattomasti hallittava koira, joka seuraa tarkasti
kaikki tilanteet, eikä päästä mitään vilahtamaan ohi silmien tai
korvien.
Jyry Tuominen