KOIRAT JA STRESSI 

Löysin erittäin mielenkiintoisen, koirien stressistä kertovan artikkelin, joka kannattaa mielestäni julkaista uudelleen.  Kirjoittaja on Mari-Ann Lagersand, ja artikkeli on julkaistu Charmörenissä 2/91 ja Flattiviestissä 1/92.

 

Koirien stressi 

Monet ovat kuulleet koirien stressistä, ja haluaisivat tietää enemmän sen syistä, ilmenemismuodoista sekä siitä mitä stressaantuneelle koiralle voi tehdä saadakseen sen tasapainoisemmaksi luonteeltaan.

 

Tylsistyminen 

Tutkimuksen mukaan tavallisin syy stressiin on antaa vilkkaan, sosiaalisesti kehittyneen ja niinkin älykkään eläimen kuin koiran tylsistyä. Ajan lisäksi koiran omistajilta puuttuu tieto koiran henkisistä tarpeista. Oletetaan, että kalliisti maksettu koira toimii kuin mikä muu esine tai jopa kone tahansa, jos ei niin vika on koiran.

 

Yliaktivointi 

Jos yksilö altistetaan virikkeille liian usein, liian kauan ja virikkeitä on liian monta, ne voivat aiheuttaa stressireaktiota aivan samoin kuin tylsistyminen, tällöin on kyse yliaktivoivista tekijöistä.

Eräät koirat stressaantuvat jo yhdestä tekijästä, toisten kestäessä kahta tai kolmea eri tekijää ennen kuin alkavat stressaantua. Usein, mutta ei aina, voi liian runsas liikunta olla yliaktivoinnin syy. Rakennetaan kuntoa ja kestävyyttä niin kuin kilpahevoselle.

 

Esineiden heittäminen 

Heittelemistä kannattaa välttää. Päivittäinen pallojen, keppien, käpyjen, frisbeen jne. viskely on koiralle erittäin stressaavaa. Koirat rakastavat juoksemista kaikkien ”pakenevien” perässä, mutta se on osa metsästysviettiä, joka on hyvin rasittavaa sekä henkisesti että fyysisesti. Ruumiinosat, erityisesti lavat, vaurioituvat pahasti toistuvista äkkipysähdyksistä, mutta kulumat eivät yleensä tule esiin ennen kuin vanhempana.

 Koirat, jotka tottuvat siihen että niille aina heitetään noudettavaa, eivät pysty rentoutumaan lenkeillä. Ne odottavat koko ajan saadakseen tehdä äkkilähdön ”pakenevan saaliin” perään. Lisäksi niillä voi olla vaikeuksia sietää muiden koirien läheisyyttä, ne koetaan kilpailijoina ”saaliista”.

 

Stressaantunut, ei väsynyt 

Se, että koira huohottaa kuin höyryveturi, tulkitaan usein siten, että koira on saanut tarpeeksi liikuntaa. Sen oletetaan olevan niin väsynyt, että hyvällä omalla tunnolla voidaan mennä kotiin. Kuvitellaan, että koira nukkuisi nyt monta tuntia. Luullaan siis, että koira on juossut itsensä puhki. Väärin! Koira on sen sijaan stressaantunut. Huohottaminen ei ole ruumiillista väsymystä, vaan enemmänkin hyvin kiihottunutta käytöstä – stressi on koirassa täydessä toiminnassa.

 Veri tarvitsee enemmän happea, jotta lihakset saisivat enemmän energiaa, jotta koira jaksaisi käynnissä olevan ”metsästyksen” pallojen yms. perässä. Koiran stressivarajärjestelmä otetaan käyttöön, mutta ei ole luonnon tarkoitus, että sitä käytetään ja tyhjennetään joka päivä.

 

Keho valmistautuu lisääntyvälle stressille 

Yliaktiivisen koiran stressinsietokyky muuttuu ajan kuluessa riippuen siitä, kuinka kauan ja kuinka useiden eri häiriötekijöiden kanssa koira joutuu tekemisiin elämänsä aikana.

Syntymähetkellä koiralla on aivan tavallinen stressinsietovarasto, joka käynnistyy vasta, kun keho todella tarvitsee varaenergiaa esimerkiksi metsästyksessä, tappelussa ja paossa.

Jos koiraa joka päivä altistetaan henkiselle ja/tai ruumiilliselle rasitukselle, harjaantuu stressiä kehittävä systeemi koko ajan muodostamaan stessihormonia siten, että yksilö on koko ajan äärimmäisessä hälytystilassa.

Stressihormonit syntyvät lisämunuaisen kuorikerroksessa, joka suurenee ajan myötä pystyäkseen lisääntyvään tuotantoon. Stressia poistettaessa kestää pitkän tovin, ennen kuin huomataan mitään muutosta koiran käyttäytymisessä, koska kehon suurentunut lisämunuaiskuori jatkaa liian hormonin tuotantoa. Pikku hiljaa hormonin tuotanto palautuu normaaliksi, ja yksilöstä tulee tasapainoisempi ja oikealla tavalla toimiva.

 

Nopea liikunta voi aiheuttaa stressiä 

Päivittäin tai useamman kerran viikossa kilometrikaupalla laukkaavan hevosen perässä tai pyörän vierellä juokseminen aiheuttaa monelle stressiä. Koiran normaalit askellajit ovat käynti ja ravi. Ainoastaan metsästystilanteissa ja paettaessa käytetään laukkaa, koska se on niin rasittavaa ja kuluttavaa, minkä luonnossa elävät eläimet ”tietävät”.

 

Taisteluleikit 

Salliessaan koiralle toistuvia paini- ja teisteluleikkejä (joita omistaja useinkaan ei voi vastustaa ollessaan koiransa kanssa) hän ei suinkaan lisää luottavaista yhdessäoloa koiran ja ihmisen kesken, vaan aiheuttaa stressiä koiralleen.

 

Leikki toisten koirien kanssa 

Koiralle on tärkeää tavata leikkikavereita, mutta jos tapaamisesta muodostuu päivittäistä toisten ”metsästämisleikkiä”, se aiheuttaa stressiä, sillä tällainen käyttäytyminen ja toiminta on luonnotonta aikuisten villien eläinten keskuudessa.

Pennuille tai nuorille koirille monen uuden koiran tapaaminen päivittäin (esimerkiksi koirapuistossa) voi aiheuttaa stressihormoninpitoisuuksien nousua veressä. Tämä yhdistettynä muihin häiriötekijöihin (stressaaviin tekijöihin) on koiralle epämiellyttävä tilanne.

 

Henkinen liikunta – johtajuus 

Paitsi sopivan tasapainoisen ruumiillisen liikunnan tarve, on koirilla myös suuri tarve saada käyttää henkistä voimavaraansa; suurta oppimiskykyä ja halua ratkaista erilaisia tehtäviä. Tämä asettaa suuria vaatimuksia koiran omistajalle. Henkisten voimavarojen käyttö saa aikaan koiran, joka on hyvin kuuliainen johtajalleen (omistajalleen), koska johtajan pääasiallinen tehtävä on aikaansaada erilaisia yhteisiä toimintoja. Jos tämän tekee oikein, omistajasta tulee koiran silmissä ”suuri johtaja”, jota koira haluaa palvella, kun johtaja vain selvästi osoittaa miten.

Johtajan on asetettava selviä vaatimuksia, olla valmis kehumaan, tajuamaan ja näkemään että koira on todella ymmärtänyt johtajan tarkoituksen. Johtajan on keksittävä erilaisia toimintoja ja otettava niissä huomioon koiran henkiset voimavarat. Näin johtajan ja koiran välille ei koskaan tule johtajuusongelmia ja samalla on poistettu yksi erittäin suuri stressitekijä (lauman johtajuus).

 

Liika ei ole hyväksi 

Koirat ovat seurallisia (sosiaalisia) olentoja, joilla on oikeus toimeliaaseen elämään. Koira ei saisi joutua nukkumaan suurimman osan elämästään omistajan puuttuvat kiinnostuksen ja mielikuvituksen vuoksi. Toisille yksilöille saattaa taas tulla liiankin toimeliaita päiviä. Esimerkiksi jos koiran vie päiväksi työpaikalle, koira ei pysty rentoutumaan, koska uusia ihmisiä on koko ajan ympärillä. Tällöin myös väsymys luo stressiä.

Koira saattaa myös elää perheessä, jossa se ei ole oma yksilö, eikä sen anneta olla rauhassa silloin kun se haluaa.

Kolmas esimerkki on koira, jonka omistajalla on korkeat tavoitteet ja odotukset tulevista koiran saavutuksista. Harjoitellaan liian vakavasti ja liian pitkiä aikoja. Harjoitellaan siitä asti, kun koira on aivan nuori, ja asetetaan koiralle liian suuria vaatimuksia siihen nähden kuinka henkisesti kypsä ja kestävä koira on. Ärsyynnytään koiralle, jos se käyttäytyy häiritsevästi (yliaktiivisesti) tai pentumaisesti, ja aiheutetaan näin yhä lisää stressiä koiralle.

 

Itsetunnon puuttuminen 

Itseluottamuksen (-tunnon) puuttuminen on erittäin suuri stressitekijä sekä ihmiselle että eläimelle. Tämä tarkoittaa sitä, että ei pysty puuttumaan omaan elämäntilanteeseen, ei näe poispääsyä vaikeasta tilanteesta ja tuntee avuttomuutta. Koiralle, joka on huonosti käyttäytyvä, ei anneta tilaisuutta tehdä omia aloitteita. Sisällä sen on maattava määrätyllä paikalla hiljaa, ulkona se on jatkuvasti tiukan komennon alla. Kaikki koiran yritykset tehdä omia aloitteita, esimerkiksi nuuskia siitä, mihin toinen koira on merkannut tai tervehtiä jotakuta, jonka se tuntee, tyrmätään vastaamalla tiukasti ”ei” ”hyi” tms. Jos tämä on jatkuvaa ja koiran arkipäivää, koira tulee vähitellen yhä passiivisemmaksi, koska sen toiminta ei näytä olevan hyväksyttävää. Koira ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä, jotta se saisi ystävällisyyttä ja kehumisia. Passiivisena oleminen ainakin takaa koiran mielestä sen, että se ei ota riskejä ja tee jälleen väärin.

Ulospäin nähden koira, jolta puuttuu itseluottamus, vaikuttaa erittäin rauhalliselta ja tottelevaiselta. Laskeva häntä ja taaksepäin vetäytyneet korvat osoittavat pakonomaista oloa. Stressimekanismi käy koiran sisällä täydellä teholla. Stressaantumisen huomaa selvästi, kun koiraa altistetaan lisääntyvälle stressille, esimerkiksi uusien asioiden opettamiselle, kilpailutilanteille tai ärsyttävien koirien tapaamiselle.

 

Stressioireet 

Stressaantuneen koiran oireet voivat olla seuraavia:

• ulostaminen ja virtsaaminen sisälle (kun koira on ennen ollut sisäsiisti)
• tavaroiden rikkipureminen sisällä ja autossa, kun se jätetään yksin
• sisällä koira makaa passiivisena, mutta on yliaktiivinen ulkona
• haukkuu ja vinkuu paljon
• pelkää yhtäkkisiä tapahtumia ja ääniä
• vahtii liioitellusti perheenjäseniä ja/tai ulkopuolisia ihmisiä ja koiria
• on levoton, eikä voi olla muutamaa minuuttia kauempaa paikallaan varsinkaan vieraassa paikassa
• pelkää koiria ja/tai ihmisiä
• on hyökkäävä ihmisiä kohtaan
• ei siedä muita koiria sukupuoleen tai ikään katsomatta (stressaantunut koira on menettänyt taitonsa lukea muiden koirien merkkejä, ja tappelussa voi tapahtua suuriakin vahinkoja, kun stressaantunut koira usein iskee raivoisasti). Rauhallinen koira louskuttaa leuoilla ja siten välttää usein verenvuodatuksen, vaikkakin yhteenotto saattaa kuulostaa omistajien mielestä pahaltakin
• sillä on oppimisvaikeuksia (koska se ei osaa keskittyä)
• se kutisee
• se on huonovatsainen
• se on yleensä levoton ja työläs

 

Syyt 

Syyt, joista yksi tai useampi aiheuttaa koiralle stressin ovat:

• osaksi lääketieteellistä lajia, jota eläinlääkäri voi lieventää tai jopa poistaa
• osaksi koira on joutunut sellaisten tapahtumien kohteeksi, jotka ovat järkyttäneet sitä pahasti, ja jotka ovat aiheuttaneet sille syviä henkisiä haavoja
• tutkijat ovat sitä mieltä, että suurin syy stressiin sekä ihmisellä että koiralla on ympäristö, joka ei sovellu meille. Tällainen ympäristö voi olla välinpitämätön, yliaktivoiva, molempien yhdistelmä, liian korkeat vaatimukset asettava, liian kova tai löysä kuri, täynnä sääntöjä jotka ovat hämäriä, tai sääntöjä joita on noudatettava vain siksi, että ne ovat päteneet joskus.

Koiralla on ainulaatuinen kysy sopeutua erilaisiin tilanteisiin, mutta kaikella on rajansa. Kun koira ei enää pysty olemaan oman luonteensa ja persoonallisuutensa mukaisesti, se kertoo meille, että jokin on vialla siinä elinympäristössä, jonka me sille tarjoamme.

Muuttuneesta käytöksestä, jota pidämme hankalana, voimme päätellä, että koira tarvitsee apua. On meistä kiinni, miten käsittelemme tätä ongelmaa. Mikä asenne meillä yleensä on koiraan? Onko se olemassa vain miellyttääkseen meitä, antaakseen meille menestystä ja muiden ihmisten tunnustusta, eikä vaan vaivaksi? Vai kunnioitammeko koiraa elävänä olentona ja yritämme estää ruumiillista ja henkistä kärsimystä, vaikka se aiheuttaa meille enemmän työtä?

 Riitta Jeramo