![]() |
Massiivisen painostuksen jälkeen, päätin yrittää kirjoittaa jotain
paperille ammunnasta. Osalle porukasta nämä ovat tuttuja asioita, niin
haulikon käsittelystä kuin lentoon ammunnan alkeistakin.
Hämmästelin jo vuosia sitten Vimpelin Jounin kanssa ihmisiä, jotka
hankkivat haulikot, koirat ja pelit ja pensselit, suuntaavat kaukaisille
metsäreissuille pohjoiseen, mutta unohtavat harjoitella oikeaa
haulikonkäsittelyä, varsinaisesta paneutumisesta nyt puhumattakaan. Olen
ollut sitä mieltä, ettei ammuntaa opi kirjekurssilla, mutta yritän
joitakin tärppejä kertoa. Jospa siitä olisi apua tulevalle kaudelle.
Suosittelen aseenhankinnassa joko asiantuntija apua tai kääntymistä
erikoisliikkeen puoleen. Mitä voi itse tehdä asian eteen? Kannattaa
miettiä mihin tarkoitukseen aseen hankkii; metsästykseen, savikiekkojen
rikkomiseen, ehkä molempiin. Paljonko sijoittaa aseeseen, paljonko
panosmäärät ovat vuositasolla ja mihin käyttöön ase tulee, esim.
kanalinnustus, sorsastus, jne.
Aseen ostossa on mahdollisuus päätyä käytettyyn laatuhaulikkoon tai
suunnilleen samalla rahalla uuteen keskinkertaiseen ratkaisuun;
perusmetsästyshaulikko, uusien hintahaitari lienee 3.500 -6.000mk tai
monipuolisemmat ns. vaihtosupistajamallit 7.500 – 16.000 mk.
Huippuhaulikot ovat sitten siitä ylöspäin. Käytettyjä saa noin puoleen
hintaan. Käytetyn hankinnassa on oltava aina asiantuntija mukana!
Aseentukki eli perä on se aseenosa, jolla tähdätään maaliin. Perän
sopivuuteen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Mikäli valmiina ei
löydy sopivaa, sellainen täytyy joko teettää tai yrittää korjata jo
olemassa olevaa. Tämä koskee myös vanhojen kokeneiden metsästäjien
aseita (kirj. huomautus).
Perän pituuden tarkastus onnistuu helpoimmin
seisaaltaan käsi hartian jatkeena 90 asteen kulmassa, ase ylöspäin, hyvä
ote pistoolikahvasta etusormi suorana. Liipasin pitäisi olla etusormen
ylimmäisen nivelviivan alapuolella n.2 mm. Vaatetus tässä testissä on
pelkkä paita, koska paksut vaatteet antaa väärän tuloksen. Pelkästään
metsästys käytössä aseenperä voi olla vähän lyhyempi. Yleensä alueelta
löytyy osaavia ammattilaisia, joilta aseentukin muutostyöt onnistuvat.
Kiireisin aika lienee kesä, joten talvella onnistunee helpommin.
Nosta ase peilin edessä omaa tähtäyssilmää kohti. Tässä pitäisi näkyä
yläpuoli tähtäys-silmästä. Jos näin ei ole, asento on väärä tai
aseenperä sopimaton (sivuvääryys, kulma, pituus, korkeus jne.) Mikäli
silmää näkyy, aloitetaan tasapainoisesta hartianlevyisestä
haara-asennosta siten, että oikeakätisellä vasen olkapää osoittaa n. klo
10:00 ja rintamasuunta on n. klo 14: 00 kun tähtäyspiste on klo 12:00.
Aseen perä on lonkassa kiinni. Piiput vähän silmälinjan alla, etukäsi
menee yleensä rennolla heilautuksella oikeaan paikkaan ja kun se löytyy,
paina mieleesi käden paikka etutukissa. Pyri nostamaan ase lievällä
työntöliikkeellä. Tässä etuna on, ettei perä tartu vaateisiin sekä
noston ja tähtäyksen kontrollointi helpottuu.
Tätä jatketaan, kunnes nostoista 9 kpl 10:stä nousee suoraan paikalleen,
oikealla suorituksella. Jatketaan nostelemalla eri kulmiin oman katseen
osoittamaan paikkaan. Sitten voidaan tehdä sama sivuliikkeessä esim.
oven yläkarmia, taulunreunaa jne. pitkin. Nosto tapahtuu pyöreänä ja
jatkuvana: työntö- nosto, liikesarjana oikealle linjalle, josta liike
jatkuu oletetun laukaisukohdan ohi.(voit laittaa jonkun
merkin/kiintopisteen). Kyseinen harjoittelu antaa valmiuksia liikkuvan
maalin ammuntaan. Ahkera säästää aikaa, rahaa ja vielä oppii.
Sijoitetaan maaliksi kiekko, purkki jne.(ei lasi) esim. hiekkamonttuun
turvalliseen paikkaan. Aloitetaan tähtäyskuvan tarkistamisella. Ladataan
vain yhdellä panoksella sekä käsitellään asetta turvallisesti eli ase
kiinni juuri ennen ammuntaa ja ammunnan jälkeen heti poikki. Nostetaan
opitun mukaisesti ase olkapäähän. Tarkistetaan tähtäyskuva ja
laukaistaan ase puristamalla tähdättyyn kohtaan. Mikäli nämä tähdätyt
laukaukset osuvat keskelle, voidaan ase laukaista maaliin nopeasti
yhdellä jatkuvalla liikkeellä. Tulos näkyy hiekkapenkassa heti. Näin
tarkistetaan, viekö ase oikein vai onko aseen nostossa vikaa, vai
olisiko perässä vielä jotain korjattavaa. Näillä valmiuksilla voidaan
edetä ns. lentoon ammuntaan, mutta muistakaa että perusasioita pitää
kerrata jatkuvasti, kuten olemme koiran koulutuksessakin oppineet. Ja
aina kun tulee ongelmia, palataan alkuasetelmaan.
Olemme aiemmissa osissa käyneet läpi aseen käsittelyn perusasioita ja
nyt etenemme liikkuvan maalin ammuntaan. Tunnollisen harjoittelun
jälkeen siirrymme jonkun asiaan vihkiytyneen opastuksella kokeilemaan
lentävän kiekon pudotusta. Asetetaan mieluummin käsinviritettävä heitin
avoimeen turvalliseen paikkaan: ampumarata, hiekkamonttu, pelto jne.
Omistajan ja naapureiden lupa on syytä kysyä. Nykyään on myös saatavilla
täysin luontoon hajoavia kotimaisia ekokiekkoja. Vähäisten määrien
vuoksi on kustannusvaikutus pieni ja saattaa auttaa luvan saannissa.
Aloitetaan ihan peruskiekolla, joka lentää suoraan poispäin. Säädetään
heitin siten, että laukaus tapahtuu suunnilleen vaakasuoraan, koska
olemme sitä jo harjoitelleet. Lataa vain yhdellä panoksella ja käsittele
tässäkin asetta turvallisesti. En ampuisi 2- 3 panosta enempää
peräkkäin, koska keskittyminen tahtoo lopahtaa ja siten tehdään vain
hallaa itselle. Kertamääränä aloittelijalle sanoisin 15-20 kpl/ ilta
riittää varmasti. Muista maiskutella onnistunutta laukausta, se
vahvistaa oikeaa suoritusta.
Kulmaa muuttamalla vaikeutetaan suoritusta
pikkuhiljaa ja vaikeuksien kohdatessa palataan aina takaisin päin.
Suoritus etenee jo kylmäharjoittelusta tutulla kaavalla: ase on lonkassa
kiinni, piiput hitusen lentoradan alapuolella, haulikko nousee pyöreällä
työnnöllä pakenevan kiekonlentorataa pitkin, saavuttaa ja ohittaa
kiekon. Juuri ohimennessään ase laukea ja sirut leviävät maastoon.
Sivuttain lentävässä kiekossa alkuasento samanlainen, mutta tullaan
selvemmin kiekon takaa, liikutetaan kiinni ja ohi, lisätään vielä kiekon
eteen jäävää ”ilmaväliä” matkan, nopeuden ja kulman mukaan. Mutta se
onkin sitten toisen tarinan aihe se.
Kaikille menestyksekästä harjoittelua toivottaa
”Etäkouluttaja”
Arto Blom