Heikki Nevalainen, Lea Kilpeläinen: Pehmeä, ohjaajapehmeä vai kohtuullisen kova…

Julkaistu aiemmin Nuuskussa 2/2015

Pehmeä, ohjaajapehmeä vai kohtuullisen kova…

Keskustelupalstoilla käydään keskustelua noutajien luonteista ja koirayksilöiden luonne-eroista. Luonnetestituomarina keskustelu ilahduttaa minua, sillä pidän koirien luonneasioita erittäin tärkeinä niin koirien käytön kuin jalostuksenkin kannalta.

Keskusteluissa vilahtaa usein erilaisia käsitteitä, joilla pyritään kuvaamaan koiran käyttäytymistä eri tilanteissa. Käsitteet eivät aina ole ihan selviä ja siksi valotan pehmeys – kovuus -termien sisältöä näin luonnetestituomarin näkökulmasta.

Koiran luonne koostuu useasta, mitattavissa olevasta ominaisuudesta ja ominaisuudet ilmenevät koiran käyttäytymisenä eri tilanteissa. Selvästi pehmeänä pidetään koiraa, joka muistaa ikävät asiat pitkään ja joka pyrkii välttämään ikäviä tilanteita ennakoimalla niitä.  Tällaiselle koiralle pehmeys on jarru, joka vaikeuttaa sen työskentelyä voimakkaasti. Metsästyskoirana ja koekoirana pehmeä koira varoo vaikeita maasto-olosuhteita, kiertää karheikkoja tai liian märäksi kokemiaan maastoalueita. Pehmeän koiran synnynnäinen metsästysintokaan ei aina riitä voittamaan pehmeyden aiheuttamaa jarrua. Pehmeä koira ei kestä ohjaajan taholta tulevaa painostusta ja tällainen koira väistää helposti passiivisuuteen, eli se voi mennä lukkoon.

Hieman pehmeäksi luokitellaan koira, joka selvästi pitää tiettyjä asioita epämiellyttävinä, mutta jonka työmotivaatio voittaa ikävät tunteet ja koira pystyy toimimaan kaikissa tilanteissa. Pehmeys ei jarruta sen toimintaa. Hieman pehmeä koira on hyvin ohjattavissa ja usein sillä on miellyttämisen halua ohjaajaa kohtaan. Hieman pehmeä koira on se ”helppo koira”, joka ei ole liian herkkä asioille, mutta se ei myöskään vaadi eikä salli liian tiukkaa hallintaa.

Ohjaajapehmeänä pidetään koiraa, joka reagoi voimakkaasti ohjaajan taholta tulevaan uhkaan, pakotteisiin ja käskyihin. Ohjaajapehmeä koira on usein kokonaisuudessaan hieman pehmeä, mutta näillä koirilla pehmeys korostuu työskentelyssä suhteessa ohjaajaan. Kun koira pääsee tekemään työtään ja irtautuu ohjaajastaan, ei pehmeys jarruta mitenkään sen toimintaa. Ohjaajapehmeyttä osoittavan koiran hallinnassa pitää välttää liian tiukkaa käskytystä, sillä tällaisen koiran saa helposti väistämään passiivisuuteen ja koira menee lukkoon ohjaajansa kanssa ollessaan. Ohjaajapehmeälle koiralle on eduksi, jos sillä on kiltti ohjaaja, joka sallii koiralleen vapautta ja riehakkuutta sopivissa tilanteissa. Työtehtävät hoidetaan hyvässä yhteistyössä, rauhallisesti ja vapaa-ajalla irrotellaan yhdessä oikein kunnolla.

Kohtuullisen kova on koira, joka ei anna epämiellyttävien asioiden juurikaan vaikuttaa toimintaansa. Kohtuullisen kova koira on ryhdikäs työmyyrä, joka kestää myös ohjaajan tekemiä virheitä eikä ota niistä itseensä. Kohtuullisen kova koira ei nöyristele eikä sillä välttämättä ole suurta miellyttämisen tarvetta suhteessa ohjaajaansa. Kohtuullisen kovalle koiralle on täsmällisten työsuoritusten opettaminen joskus kuin ”tahkon vääntämistä”, mutta työkoirana kohtuullisen kova koira on kestävä ja periksiantamaton puurtaja, joka ei hätkähdä sää- tai maasto-olosuhteita. Kohtuullisen kovan koiran kanssa hyvään yhteistyöhön pääsy vaatii pitkäjänteistä yhdessä tekemistä ja yhteistyön hiomista. Mikäli yhteistyötä ei saa hiottua hyväksi, osaa kohtuullisen kova koira toimia itsenäisesti, välittämättä ohjaajansa kaukaa tulevista käskyistä.

Kova, on koira, joka ei tarvitse ohjaajansa tukea eikä se juuri kuuntelekaan ohjaajaansa. Kova koira ei ole ihanne enää missään suhteessa, koska silla ei ole tarvetta yhteistyöhön ei sillä ole minkäänlaista miellyttämisen halua. Kova koira on hyvä vahtikoira yksin varastoalueella; peloton koira, joka ei väistä epämiellyttäviä asioita ja on aina valmis kohtaamaan samat pelot ja uhat. Kova koira ei ole hyvä harrastuskoira ollenkaan.

Koska edellä kuvatuin perustein, hieman pehmeä koira on helpoin ja miellyttävin harrastuskoira ja metsästyskaveri, on niitä suosittu myös metsästyslinjaisten koirien jalostuksessa. Mielestäni tähän kannattaa kuitenkin kiinnittää jalostuksessa huomiota, sillä geneettinen vaihtelu aiheuttaa sen, että pehmeys lisääntyy pehmeyttä jalostettaessa. Jos kohtuullisen kovat koirat eivät pääse vahvistamaan geenipohjaa, alkaa jalostus väkisin lipua pehmeänpiin koiriin päin ja lopputulos ei enää ole ihanne työkoira, metsästyskoira, joka pystyisi tekemään työtä kaikissa olosuhteissa.

 

Lea Kilpeläinen
luonnetestituomari
noutaja- ja pelastuskoiraharrastaja

 

Koiran kovuus-pehmeys metsästyksessä.

Ensinnäkin pitää sanoa että kirjoitan tätä näkökulmaa lähinnä omia koiria ajatellen. Metsästän koirieni kanssa melko paljon hyvin erilaisissa paikoissa ja erilaisissa metsästysmuodoissa. Samoin yritän käyttää koirieni ominaisuuksia mahdollisimman paljon hyväksi ja teen tai metsästän sillä tavalla joka ei aina välttämättä palvele koe- tai kilpailuharrastusta. Minulla on kuitenkin  koirat pääasiassa metsästystä varten. Koiria meillä on ollut n 20 vuotta. Meillä on ollut: näyttelylinjainen kultainennoutaja, käyttölinjaisia labradoreja, käyttölinjainen kultainen ja lyhytkarvaisia saksanseisojia. Kaikki koiria olen käyttänyt metsästykseen.

Tämä pehmeä-kova määritelmä on vain yksi tapa arvioida koiria. Metsästyskoiraan vaikuttaa myös esim. riistavietti.

Sitten aiheeseen. Lean kirjoituksen luettuani totesin että meillä ei ole ollut yhtään "kovaa" koiraa. Yhtäkään koiristamme ei ole kylläkään luonnetestattu. Minulle sopivin Lean listasta olisi "kohtuullisen kova"-koira. Se ei välttämättä olisi helpoin koulutettava, mutta vaikeissa metsästystilanteissa korvamaton kun ei anna periksi.

Pehmeä koira tarvitsee taas paljon apua ohjaajalta vaikeissa metsästysolosuhteissa. Esim. vaikeaan maastoon on mentävä kaveriksi etsimään. Käskemällä koiran voi saada menemään , mutta se ei välttämättä etsi mitään. Yleensä se tekee pistoja ja tulee hyvin usein kyselemään. Tuo kyllä riistan jos osuu kohdalle, mutta etsintä ei ole tehokasta. Tällaisesta koirasta voi kuitenkin saada ihan hyvän metsästyskaverin antamalla sille mahdollisimman paljon "metsää" ja positiivisia kokemuksia. Meidän ensimmäinen koira(kultainennoutaja) oli tällainen. Siitä kasvoi periksi antamaton haavakon jahtaaja kun se oli ollut paljon metsällä ja saanut paljon tilaisuuksia oppia.
Pehmeän koiran kouluttaminen on myös haastavaa koska se tarvitsee paljon opettamista ja tukea.

Koiristani ainoastaan nuorempi seisoja on minun mielestä kohtuullisen kova.  Ristaviettiä on kummallakin ja niiden kanssa metsästäminen on hienoa. Mutta jos olosuhteet on kovat niin silloin mennään metsälle nuoremman kanssa. Tämän koiran kouluttaminen on ollut haastavaa, mutta se on palkinnut kaikki vaivannäöt ja hermojen menetykset sitten metsästystilanteissa. Melkein jokaisella pitemmällä reissulla se on loukannut itsensä koska ei varo eikä säästele itseään ollenkaan. Vammat ei yleensä tule esille metsästyspäivän aikana vaan vasta illalla kämpillä.

Labradorinnoutajista vain yksi on ollut sellainen että se soveltuisi "kohtuullisen kovan" ja "hieman pehmeän" välille. Tämä koira ei tullut pois ennen kuin riista on löytynyt tai se kutsuttiin pois. Välillä se ei tullut vaikka  kutsuttiinkin. Tuli vasta kun oli löytänyt jotain.
Muut ovat tai ovat olleet "hieman pehmeitä" tai "ohjaaja pehmeitä". Näiden koirien kanssa metsästäminen on ollut mukavaa koska suurimmassa osassa metsästystilanteista ne ovat tehneet tehtävänsä todella hyvin. Näiden koirien kouluttaminen on myös ollut huomattavasti helpompaa.

Kun kyselee koiraharrastajilta niin hyvin usein koira mielletään "kovaksi" jos se ei tottele tai on vilkas. Tämä luulo vaikuttaa sitten koiran kouluttamiseen ja vasta myöhemmin huomataan että koira ei sittenkään ole ollut niin "kova" kuin luullaan. Minun mielestä jos koira on "pehmeä", "hieman pehmeä" tai "ohjaaja pehmeä" olisi koulutuksen oltava enemmän opettavaa ja koiraa tukevaa kuin käskevää ja vaativaa.  Aion seuraavan pennun kouluttaa niin kuin se olisi "hieman pehmeä"  ainakin sinne asti kunnes toisin todetaan.

Heikki Nevalainen