Jyry Tuominen: Aseen käyttö noutajan koulutuksessa
Muotisana katsekontakti on ohjannut monet ohjaajat kouluttamaan koiransa tavalla, joka on poikinut enemmän haittaa kuin hyötyä - ainakin metsästyskoetilanteissa..
On toki hyvä jos koira katsoo ohjaajaansa silloin, kun ohjaaja sitä haluaa, mutta jokin on mennyt liian pitkälle, jos koira ei tee mitään, ennenkuin se on ohjaajaa kerjäävästi tuijottamalla saanut luvan aloittaa toiminnan.
Tällaisilta koirilta jää usein näkemättä jotain mitä olisi pitänyt nähdä, ja jatkuva vilkuilu vuoroin ohjaajaan ja vuoroin mahdollisesti tapahtuneen pudotuksen suuntaan vain sekoittaa ja häiritsee koiran keskittymistä. Näille koirille on myös ominaista, että ne eivät ymmärrä miten seurata ampujan aseen liikkeitä, mistä olisi erittäin paljon hyötyä niin koe- kuin metsästystilanteessakin.
En aio tässä kirjoituksessa puuttua koiran laukauksiin totuttamiseen, vaan enemmänkin koiran opettamiseen siihen, kuinka asetta pitää seurata ampumistilanteessa.
Aseen ja laukausten seuraaminen voi tapahtua kahdella eri tavalla ja koira pitää opettaa, tai sitten metsästyksen kautta harjaannuttaa niihin molempiin. Kun vieressä olevan ampujan aseen varmistin loksahtaa, pitäisi koiran viimeistään aloittaa tilanteen tarkka seuraaminen, tai toisessa tapauksessa, kun jostakin muualta ammutaan, pitäisi koiran katsoa tarkasti laukauksen suuntaan ja tarkkailla putoaako mitään. Meillä näkee kokeissa luvattoman paljon koiria joille laukaus ei merkitse mitään.
Koiran suuntaaminen
Tätä asiaa ei kannata harjoitella jos koiralla on puutteita noutamisessa, palauttamisessa tai luovuttamisessa. Jos paikallaan pysymisessä on ongelmia, voi koiran aina pitää kytkettynä.
Harjoittelussa tarvitaan aina vähintäin yksi avustaja. Avustaja menee etumaastoon jonka on hyvä olla niin peitteistä ettei avustaja näy. Koira pistetään viereen istumaan ja ohjaaja kyykistyy koiran viereen niin, että ampuma-asennossa oleva ase on lähes koiran pään tasolla. Ase suunnataan tulevan heiton suuntaan ja koiralla on oltava tällöin mahdollisuus nähdä aseen piippu selvästi.
Avustaja käyttää koiran kiinnostuksen herättämiseksi ääntä ennen heittoa, joka seuraa välittömästi ääntelyä. Koiran noudettua pudotuksen toistetaan sama muutaman kerran. Tämän jälkeen avustaja menee koiran huomaamatta toiseen paikkaan ja koiran ohjaaja kääntää asetta avustajan suuntaan selvästi ja korostetusti, mutta rauhallisesti, ja kun ase osoittaa avustajan suuntaan tulee jälleen ääntä ja sitä seuraa heitto. Sama toistetaan muutaman kerran aseenkääntöineen.
Aseenkääntö on aluksi hyvä tehdä vasemmalle, jos koira istuu vasemmalla puolella. Näin tehden saadaan aseen piipulla ja oman vartalon käännöllä helpommin koiran pää kääntymään haluttuun suuntaan. Kun kääntyminen vasemmalle alkaa sujua, siirtyy avustaja koiran huomaamatta enemmän oikealle, ja jälleen käännetään asetta rauhallisesti oikealle, jota seuraa välittömästi ääntelyä, ja heitto heti perään.
Koskaan ei pidä käyttää esimerkiksi omaa kättään apuna koiran kääntämisessä, koska tarkoitus on opettaa koiraa seuraamaan vain aseen piippua ja jatkossa ampujaa, sekä aseenpiippua. Kun koira osaa seurata
ohjaajan ja aseen kääntymistä tällä tavoin voidaan mukaan ottaa laukaus.
Ammuttaessa aloitetaan kaikki alusta. Ensin osoitetaan aseella suoraan eteen, ammutaan ja sitä seuraa heitto. Seuraavaksi kääntyminen aseen mukana ja taas laukausta seuraa heitto.
Jos koira osaa kaksoismarkkeerauksen voidaan harjoittelussa käyttää kahta avustajaa, jotka ovat koirasta katsoen leveässä kulmassa. Koiran suuntaaminen tehdään esimerkiksi ensin vasemmalle ja sen jälkeen rauhallisesti oikealle.
Ampujan seuraaminen
Kun koira on oppinut seuraamaan vieressään olevaa aseenpiippua voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Nyt tarvitaan avustajaksi heittäjän lisäksi ampuja.
Ampuja on koiran etupuolella ja nostaa aseen näkyvästi ampuma-asentoon ja tähtää suoraan eteen. Ammutaan laukaus ja sitä seuraa taas heitto, jonka koira noutaa. Sama toistetaan useita kertoja, ja toiminta alkaa aina ampujan selvästi tekemällä aseen nostolla, jota seuraa lähes välittömästi heitto. Kun tämä sujuu siirrytään seuraavaan vaiheeseen.
Nyt heittäjä on jälleen siirtynyt äskeisestä linjasta selvästi sivuun. Ampuja ottaa muutaman askeleen joko vasemmalle tai oikealle, riippuen siitä kummalle puolelle heittäjä on siirtynyt. Ampujan siirryttyä hän jälleen nostaa aseen ampuma-asentoon ja tähtää koirasta katsoen selvästi, joko vasemmalle tai oikealle tulevan heiton suunnasta riippuen. Ammutaan ja sitä seuraa jälleen heitto.
Tämä toistetaan samalle puolelle niin kauan kunnes koira on selvästi oppinut kääntämään katseensa ampujan mukaan. Ja sitten vaihdetaan suuntaa.
Käytäntöön tähtäävää soveltamista
Harjoittelu voidaan tehdä todentuntuiseksi, jos nähdään hiukan vaivaa ja rakennetaan passipaikan ampumasuoja. Se ei paljon rekvisiittaa vaadi, muutama riuku ja esimerkiksi pressu tai kevytpeite riittää tarveaineiksi. Ampumasuoja on tehtävä sellaiseksi, että koiralla on mahdollisuus nähdä etumaastoon.
Mennään koiran kanssa ampumasuojaan, ja ase tietysti mukana. Avustaja tai avustajat ovat valmiina etumaastossa. Ensin tulee avustajana toimivan heittäjän ääntelyä, sitten oma ohjaaja kohottautuu ampuma-asentoon, ampuu, ja koiralle tulee pudotus. Tehdään taas kaikki useamman kerran suoraan eteen ja sen jälkeen otetaan mukaan käännöt molemmille puolille.
Jos koira on laiska passikoira, eikä ole tilanteessa täysillä mukana koko metsästystapahtuman ajan, voi sille opettaa varmistimen kilahduksen ennakkomerkiksi alkavasta ammunnasta. Opettaminen ei ole vaikeaa, on vain systemaattisesti kilautettava varmistinta aina ennen laukausta. Koira kyllä hoksaa sen merkityksen itsestään ja melko nopeasti.
Mitä vähemmän koiran toimintaan sitä suunnattaessa fyysisesti puututaan, sen parempi. Oikeastaan koiraan ei pidä koskea ollenkaan, vaan oikealla opettamisella ja harjoittelulla opetetaan koira seuraamaan oman ohjaajansa liikkeitä, aseen liikkeitä ja ampujan liikkeitä. Tavoitteenahan on vaivattomasti hallittava koira, joka seuraa tarkasti kaikki tilanteet, eikä päästä mitään vilahtamaan ohi silmien tai korvien.
Jyry Tuominen