Mikael ja Pläkä ylösajoa opettelemassa helmikuussa 2018

Julkaistu Kihara-lehdessä 2/2018

"Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat eli kansainvälisen kennelliiton, FCI:n, ryhmä 8, on tutumpi koiranäyttelyissä kävijöille. Noutajat on jalostettu noutamaan, osaa niistä ei saa pidettyä poissa vedestä vaikka haluaisi, mutta voisiko noutajaa käyttää myös ylösajossa?

Fasaani- ja peltopyyjahdit, sorsastus, kanalinnustus sekä rusakko- ja jänisjahdit ovat metsästysmuotoja, jossa koiran taitoja voidaan hyödyntää ennen ensimmäistäkään laukausta.  Ylösajossa koiran tarkoitus onkin saada riista liikkeelle. Esimeriksi spanielit on jalostettu tähän, ja ne tekevätkin työn hyvin perusteellisesti. Noutaja toimii yleensä hieman suurpiirteisemmin, jolloin se kattaa laajemman alueen samassa ajassa.

Ylösajon aluksi koira etsii riistan. Haku on systemaattisempaa, sekä enemmän ohjaajan ja koiran yhteistyötä kuin tutumpi nome-haku. Koira perkaa halutun alueen juoksemalla kulkusuuntaan edestakaisin ohjaajan edessä, ja ohjaaja voi ohjata koiran riistan todennäköisimmille paikoille, kuten tiheisiin pusikkoihin. Varsinkin alussa ohjaus tapahtuu ohjaajan liikkeellä, kun kokeneempi koira seuraa jo käsimerkkejä. Ohjaajan ja koiran etäisyys säilyy maksimissaan parissa-kolmessa kymmenessä metrissä koko haun ajan, jolloin yhdellä koirakolla pystytään kattamaan kerralla noin 50 metrin kaistale. Haku kannattaa tehdä vastatuuleen, jolloin koira saa helpommin hajun riistasta.

Saadessaan vainun koiran käyttäytyminen muuttuu. Paikallaan jököttävän, seisovan koiran käytöksen muutoksen huomaa kokemattomampikin ohjaaja. Vaikka osa noutajistakin osaa seisoa riistaa, yleensä noutajan kanssa vaaditaan enemmän koiran lukutaitoa. Koiraa tuleekin seurata koko ajan, jotta tulevia tilanteita pystyy ennakoimaan. Kun koira vaihtaa metsästysvaihteen päälle, ja valmistautuu ylösajoon, ohjaaja voi herätellä ampujat sekä valmistautua itse toimimaan.

Kun riista, esimerkiksi lintu lähtee lentoon eli siivettää, koiran tulee pysähtyä. Osa koirista tekee sen automaattisesti, kun taas osa täytyy pysäyttää pillillä. Kokemuksen karttuessa koira voi myös oppia pysähtymään itsestään. Laukauksen jälkeen paikalleen pysähtynyt koira kutsutaan luokse, ja valmistaudutaan seuraavaan ylösajoon. Parasta olisi, että pudonneen linnun talteenottoon olisi käytössä toinen koira, jottei ylösajo ja noutaminen sekoittuisi.

Ylösajo vaatii koiralta kykyä tehdä hakua ohjaajan osoittamalla alueella edessä tai sivulla. Haussa täytyy säilyttää jonkinlainen kuvio, jotta alue saadaan järjestelmällisesti katettua. Koiran pitää pysähtyä pillistä, ja tulla luokse välittömästi kaikissa tilanteissa. Kaksi viimeistä ovat perusjuttuja myös nomessa, ja haun sekä hakukuvion voi koiralle opettaa, joten mitenkään mahdottomasta asiasta ei ole kyse.

Turvallisuutta ei voi ylikorostaa metsästyksessä. Ylösajossa oleva koira sekä koiranohjaaja liikkuvat hieman ampujien etupuolella, joka aiheuttaa väkisinkin passityöskentelystä poikkeavia tilanteita. Turvallisuutta voidaan kuitenkin parantaa yksinkertaisilla keinoilla: Aseet pidetään kiinni ainoastaan jahdin aikana , muuten ne ovat auki. Koiralla ja ohjaajalla on huomioväriset liivit/asusteet, jotta ne havaitaan koko ajan. Ennen aloittamista koiranohjaaja kertoo ampujille mitä heiltä odotetaan, miten koira toimii sekä sovitaan käytännön toiminnasta. Hyvä käytäntö on, ettei koiran yli ammuta. Yleisesti: maltti on valttia.

 

Heräsikö kiinnostus laajentaa koiran käyttöä metsästyksessä?

Ainakin Suomen metsästysnoutajat on järjestänyt koulutuksia Noutajan käytöstä ylösajavana lintukoirana. Osallistuin helmikuussa 2018 Oripäässä järjestettyyn koulutukseen kiharakarvaisen noutajan, Pläkän kanssa. Kouluttajana toimi pitkänlinjan noutajaihminen Heikki Nevalainen. Mukana oli kymmenkunta koirakkoa sekä jokunen koulutuksen seuraaja ilman koiraa. Nelijalkaisista mukaan oli Pläkän lisäksi päässyt muutamia labradorin-, kultaisia- sekä sileäkarvaisianoutajia.

Koulutus jakaantui lauantain teoriaosaan ja dummyharjoitteisiin sekä sunnuntain harjoituksiin fasaaneilla. Teoriassa käytiin läpi mitä vaatimuksia ylösajo koirakolle asettaa, miten se vaikuttaa koiraan sekä esiteltiin harjoituksia koulutukseen. Tekstin tieto-osat perustuvat esitettyihin asioihin. Yhtenä kokonaisuutena Heikki esitteli harjoitusputken, jossa harjoitteet vaikenivat pikkuhiljaa. Ensimmäisessä osiossa koira liikkui vapaana, se pysäytettiin pillillä ja palkittiin. Vaativimmassa seitsemännessä osiossa koira toimi haussa, avustaja heitti dummyn sekä ampui laukauksen, ohjaaja pysäytti koiran, ja kutsui sen luokseen. Harjoitteet oli esitelty hyvin, ja pienellä muokkauksella niitä voi käyttää myös nome-harjoitteina. Opettavinta oli huomata miten saman tyyppistä tehtävää vaikeutettiin askel askeleelta. Jos tehtävä osoittautuisi liian vaativaksi, neuvottiin palaamaan edelliseen tehtävään.

Käytännön osuus alkoi hakukuvion harjoittelulla. Pellolle oli piilotettuja dummyja, jolloin koira satunnaisesti sai palkinnon etsimisestä. Käytännössä tavoitteena oli saada koira irtaantumaan ohjaajan liikkeen suuntaan, ja kun se saavutti pellon reunan, vihellettiin, ja lähdettiin kulkemaan toiseen suuntaan.

Toisessa harjoituskokonaisuudessa vahvistettiin koiran pillikuuliaisuutta. Ensimmäinen osa alkoi koiran paikalleen jätöllä 30 metrin päähän ohjaajasta. Avustaja heitti ja ampui toisessa suunnassa laukauksen, jolloin ohjaajan piti pysäyttää tai vahvistaa koiran paikallaan oloa pillin kanssa. Kun tämä onnistui, koira kutsuttiin luokse. Palkkioksi se pääsi noutamaan häiriöksi heitetyn dummyn.  Seuraavassa vaiheessa koiralle heitettiin markkeeraus samaan paikkaan, johon se oli edellisessä harjoituksessa jätetty. Koira käännettiin ympäri, ja dummy nostettiin maasta. Koira lähettiin noutoon, ja kun se oli hetken etsinyt dummya, avustaja jälleen heitti ja laukaisi, jolloin ohjaaja pysäytti koiran pillillä, ja kutsui luokseen. Palkkioksi koira pääsi noutamaan heitetyn dummyn.

Päivän viimeinen harjoitus tehtiin parityönä. Toinen koira oli ylösajavana ja toinen odotti kauempana pääsyä noutamaan. Ylösajava koira laitettiin tekemään hakua. Sopivaan kohtaan päästyään sen nenän edestä heitettiin dummy ja avustaja ampui dummyn maahan. Koira pysäytettiin ja kutsuttiin luokse. Tämän jälkeen passissa ollut koira sai luvan noutaa heitetty dummy. Tämä toistettiin, jonka jälkeen koirakot vaihtoivat rooleja.

Sunnuntaina jatkettiin vaativammalla osuudella. Lyhyessä taimikossa oli fasaaneja metsästystä varten. Harjoittelu tapahtui parityönä niin, että parista toinen koirakko toimi ylösajossa, ja toinen valmistautui noutamaan saadut linnut. Ajovuorossa ollut koira lähti ohjaajansa kanssa taimikkoon, ja aivan heidän perässään seurasivat sekä ampujat että kouluttaja Heikki. Ohjaaja ohjasi koiran tekemään hakukuviota. Kun koiran käytöksestä huomasi, että se oli saanut vainun, ohjaaja varoitti ampujia tulevasta toiminnasta, ja valmistautui itse pysäyttämään koiran pillillä. Jos koira sai ajettua linnun lentoon, ja koira pysähtyi, ampujat tiputtivat linnun. Koira kutsuttiin ohjaajan luo, ja laitettiin kiinni. Noutovuorossa ollut koira tuotiin joko lähemmäs tai lähetettiin noutoon kauempaa riippuen koiran tasosta sekä tiputuspaikasta.

Noutovuorossa kaikki koirat eivät kuitenkaan päässeet suorittamaan noutoa, koska aina eivät suoritukset menneet aivan suunnitellusti. Koulutuksen painotus oli ylösajossa, joten tämä oli ymmärrettävää. Jos koira juoksi läpi pillistä, koiralle tehtiin aikaisemmin tiputetulla fasaanilla lentoonlähtöä simuloiva heitto, siihen laukaus sekä pillipysäytys ja luoksekutsu. Kauempaa kyllä näytti, että ampujillekin olisi pitänyt tehdä välillä harjoitusheittoja, mikä kuitenkin lienee näköharha… Yhden suorituksen jälkeen pari vaihdettiin, niin että ylösajoon tuli aina tuore koirakko. Aamupäivä jatkui kunnes kaikki koirakot olivat vuorollaan käyneet ylösajoharjoittelussa.  Lounaan jälkeen jatkettiin vielä samanlainen kierros kaikkien koirien osalta.

Kun koiran kanssa tehdään muuta kuin perinteisiä noutajahommia, herää aina kysymys, miten se vaikuttaa koiran suorituksiin nome-kokeissa? Lyhyt vastaus: riippuu koirasta.  Toisille koirille lentoon lähtevät linnut ovat turhan kuumentava kokemus, jolloin ohjattavuus kärsii. Lopputulokseen voi kuitenkin vaikuttaa tavalla miten asia opetetaan, ja miten koiraa käytetään. Systemaattinen haun sejä siivetyksestä tai pillistä pysähtyminen opettaminen ja paukkunoutojen välttäminen, vähentävät riskiä, että koira sekoittaisi mitä se on tekemässä. Kun nämä opetetaan oikein, ne itse asiassa parantavat koiran ja ohjaajan yhteistyötä. Ylösajon harjoittelu parantaa koiran vainun sekä aistien käyttöä, joka ilmenee nopeammin löydetyissä dummeissa tai riistassa. Kurssilla aiheesta keskusteltiin jonkin verran, koska mukana oli ylempiin luokkiin tähtääviä koirakoita. Isoin riski ylösajon treenaamisen näkymiseen negatiivisesti koiran suorituksessa, on lämpimän riistan kokeissa, jolloin noudon sijaan lähdetäänkin etsimään ampumatonta lintua. Heikki itse totesi, että heillä koirat ovat ensisijaisesti metsästystä varten, jolloin kaikkea ei kannata aina pohtia kokeiden kautta.

 

Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

 

Pläkä oli koulutuksen aikaan 2,5 vuotias. Sen vahvuutena on ollut aina pillipysäytykset, joten lähdin luottavaisena mukaan, vaikka tiesin haulikoiden sekä elävien lintujen nostavan kierrokset kattoon. Pläkän kanssa on tehty viime aikoina jonkin verran seuraamisharjoitteita, joka saattoi vaikuttaa ensimmäisen harjoitukseen. Koira ei irronnut kovinkaan kauas, eikä menokaan vaikuttanut kovinkaan vauhdikkaalta. Meno oli enemmänkin perinteistä hakua nenä maata viiltäen. Kun olimme hetken aikaa tehneet, Heikki lisäsi mukaan heittopalkan, kun Pläkä oli irronnut riittävästi. Tällä siihen saatiin kerättyä lisää vauhtia sekä irtoamista tuettua.

Toisen harjoitteen aloittanut paikallaolo onnistui, vaikka koira yrittikin nähdä tiputuksen myös kaiun suunnassa. Luoksetulon jälkeen osoittautui, että eri suunnasta katsottu dummyn tipahdus oli turhan hankala markkeerata, jolloin sille heitettiin toinen dummy, jonka nouto onnistui. Treeniä jatkettiin osiolla, jossa koira laitettiin etsimään markkeerauspaikalle, josta dummy oli nostettu pois.  Kesken työskentelyn tuli laukaus sekä markkeeraus. Koira pysähtyi pilliin, mutta ohjaaja hieman nukahti luoksekutsun kanssa. Uusittu treeni onnistuikin jo mallikkaasti.

Kolmannessa osassa koira irtosi jo vähän paremmin, ja pysähtyi pilliin heitetyn dummyn jälkeen. Haku uudelleen käyntiin, ja toisto onnistui myös. Päivän viimeiseksi osioksi noudimme parinamme olleelle kultsulle heitetyt dummyt vallan mallikkaasti.

Sunnuntaina päästiin tosi toimiin. Päivä oli alkanut sumuisena ja suhteellisen kylmänä ei kuitenkaan haitannut viikonlopun muotiväriin, oranssiin, pukeutuneita koirakoita. Emme olleet ensimmäisessä parissa, joten odottelimme omaa vuoroa seuraten muiden suorituksia. Pläkällä kierrokset nousivat haulikon laukauksista sekä onnistuneesta tiputuksista, joten vauhtia oli odotettavissa. Koira hakuun, ensin oikealle, sitten vasemmalle ja taas oikealle. Pienen sahauksen jälkeen Pläkä sai vainun, ampujat valmistuivat, ylösajo, fasaani lentää, pilli, pysähdys, loistavaa! Kunnes ohjaaja lähti makrotauolle. Kutsu viivästyi eikä Pläkän maltti enää kestänyt, vaan haulien sijaan fasaanin perään säntäsikin ruskea ohjus. Pienen reippailun jälkeen palasimme paikalle, jossa tehtiin pillipysähdys sekä luoksetuloharjoitus jo aikaisemmin saalistetulla fasaanilla. Tämä menikin jo suunnitellusti, joten siirryimme katselijoiksi.

Iltapäivällä sää oli kirkastunut, ja auringon paistaessa homma jatkui. Vuorollamme Pläkä sai varmuuden vuoksi pitkän liinan peräänsä, jottei ohjaajan tarvitsisi spurtata uudelleen. Pelko osoittautui vääräksi. Pienen sahauksen jälkeen Pläkä sai vainun, ampujat valmistuivat ja koira nenä edellä risukasaan. Tulisiko nyt ylösajo? Lintu tuli kyllä ylös kasasta, mutta nätisti käteen kannettuna. Tulipahan todistettua, että ote riistasta on pehmeä sekä varma, kun lintu oli käytännössä vahingoittumaton. Muuta noutoa ei meidän kohdalle päivän aikana sitten tullutkaan.

Päällimmäisenä viikonlopulta jäi takataskuun idea, että myös noutajaa voi käyttää ylösajavana koirana. Teoriaosuus pohjusti asiaa hyvin, ja toteutetut harjoitteet olivat opettavia. Pienellä muokkauksella niitä voi hyödyntää myös nomessa. Heikki vakuutti jo viime kesän Kiharaleirin kouluttajana, ja sama meno jatkui. Lempeä ja reagointikykyinen, mutta toisaalta vaativa, tapa kouluttaa antaa koirakolle eniten. Harjoitukset eivät menneet suunnitellusti, mutta eteenpäin mentiin kuten muutkin koirakot. Uskoisin, että Pläkän paikallaoloa pystyttiin vahvistamaan, ja vaikutti, että sen nenän käyttö oli parantunut seuraavan viikon nome-treeneissä. Itselleni vahvistui käsitys miten Pläkä käyttäytyy saadessaan vainun, ja opin taas lisää, mitä tapahtuu kun koira siirtyy rauhallisesta metsästysmoodiin. Varsinaisen ohjelman ulkopuolella yhteisolo mainiolla noutajaporukalla avasi mielenkiintoisia keskusteluja, ja tutustuihan siinä samalla uusiin koiriin sekä ihmisiin. Pläkä ja Mikael suosittelee!

- Mikael Montonen"