Noutajien metsästyskokeet USAssa
Noutajien metsästyskokeet USA:ssa (Osa 1)
USAssa rekisteröidään valtava määrä noutajia vuosittain. Esimerkiksi v.98
rekisteröitiin 157 000
labradorinnoutajaa. Se onkin ollut USA:n suosituin rotu jo noin kymmenen vuoden ajan. Suurin osa
näistä koirista, kuten täällä Suomessakin, on puhtaasti lemmikkejä eivätkä osallistu sen enempää
kokeisiin kuin näyttelyihinkään. USA:ssa järjestetään myös runsaasti Field trialja
Hunttestejä.
Järjestäviä organisaatioita on aikakin kolme: Amerikan kennelklubi (AKC), United Kennelklubin
alainen HRC (Hunting Retriever Club) ja NAHRA (PohjoisAmerikan
metsästysnoutajat).
Seuraavassa artikkelisarjassa (osat 1 ja 2) on tarkoitus kuvata eri koetyyppejä,
osallistumisaktiivisuutta, arvosteluperiaatteita ja koulutusta. Ensimmäinen osa käsittelee AKC:n
Field Trial kokeita.
AKC:n hyväksymät kokeet
AKC:n tunnustamia noutajille tarkoitettuja kokeita ovat ns.
Field trial kokeet ja Hunt testit
(metsästystestit). Koekausi kestää koko vuoden. Talvella kokeet järjestetään etelävaltioissa ja kesällä
kokeiden painopiste siirtyy pohjoisiin osavaltioihin Alaskaa myöten.
Field Trial kokeiden periaatteet
Field trial kokeessa on neljä eri luokkaa. Pääluokat ovat ammattilaisille avoin luokka (
Open AllAge)
sekä avoin amatööriluokka (
Amateur AllAge),
johon saavat osallistua vain amatöörit koirien ohjaajina.
Lisäksi on olemassa alemmat luokat
Qualifying ja Derby, joista viimeksi mainittu on tarkoitettu alle
kaksi vuotiaille koirille. Valionarvoon oikeuttavia pisteitä kerätään vain kahdessa ylemmässä luokassa.
Periaatteessa koira voi aloittaa koeuransa suoraan pääluokissa, mutta käytännössä nuoret koirat
osallistuvat alempiin luokkiin.
Kokeet ovat luonteeltaan kilpailuja ja neljä parasta koiraa sijoitetaan. Pääluokissa sijoitusta vastaavat
pisteet ovat seuraavat:
I sija 5 pistettä
II sija 3 pistettä
III sija 2 pistettä
IV sija 1/2 pistettä
Valionarvoon
(FC) Open AllAge
luokassa vaaditaan 10 pistettä ja vähintään yksi voitto.
Amatööriluokan valionarvoon
(AFC) vaaditaan 15 pistettä ja myös vähintään yksi voitto. Kyseisten
valionarvojen saavuttaminen ei ole helppoa. Vuonna 1998 FC arvon saavutti 57 ja AFC:n 63
labradorinnoutajaa. Muista noutajaroduista ainoastaan yksi chesapeaklahdennoutaja saavutti AFC arvon
viime vuonna. FC arvot menivät kaikki labradoreille.
Kokeet järjestetään viikonloppuisin perjantaista sunnuntaihin. Pääluokat saattavat kestää jopa koko
viikonlopun. Kokeiden osasuoritukset pääluokissa ovat markkeeraus maalla ja vedessä sekä maaja
vesiohjaus. Koe aloitetaan jostain osasuorituksesta ja koirat suorittavat sen arvotussa järjestyksessä.
Tehtävän jälkeen vain parhaiten onnistuneet koirat (esim. puolet aloittaneista) jatkavat seuraavaan
osatehtävään. Tavallisesti viimeisessä osatehtävässä on jäljellä enää 810
koiraa. Näistä lopulta valitaan
neljä parasta ja ne saavat edellä esitetyn systeemin mukaiset pisteet.
Field trial kokeita järjestetään USA:ssa vuosittain noin 225 kappaletta. Keskimäärin kumpaankin
pääluokkaan osallistuu noin 50 koiraa, mutta joissakin kokeissa pääluokissa saattaa olla jopa yli 100
osallistujaa. Yksinkertaisen kertolaskun avulla voidaan arvioida, että kummassakin pääluokassa on
vuosittain yli 11 000 starttia! Tyypillinen amatööri harrastaja osallistuu vuosittain noin 1015
kokeeseen
ja aktiivisimmat jopa 20 kokeeseen. Ammattimaiset kouluttajat starttaavat noin 20 kokeessa ja ohjaavat
niissä useita koiria. Koematkat ovat usein pitkiä. Useimmat ohjaajat pitävät rajana 10 tunnin ajomatkaa,
mutta asuinpaikasta ja alueen toiminnan aktiivisuudesta riippuen kokeita voi olla runsaasti jo noin 6
tunnin ajomatkan säteellä!
Sekä Open AllAge
että Amateur AllAge
luokissa järjestetään vuosittain USA:n mestaruuskokeet eli
National kokeet. Osallistumisoikeus on koirilla, jotka ovat saavuttaneet ko. vuonna vähintään yhden
voiton ja kaksi lisäpistettä. Kokeisiin selviytyy vuosittain tavallisesti noin 100 koiraa. Amatööriluokan
mestaruuskoe kestää neljä päivää ja avoin mestaruuskoe kuusi päivää. Voittanut koira saavuttaa erittäin
arvostetun tittelin
NFC (avoin mestaruus) ja NAFC (amatöörimestaruus).
Huomioita kokeesta
Minulla oli tilaisuus seurata Wisconsinin Amateur Field Trial Clubin järjestämää kaikkien luokkien
koetta toukokuun alussa. Kokeessa järjestettiin kaikki neljä luokkaa. Seurasin pääasiassa ammattilaisille
avointa "Open AllAge"
luokkaa,
mutta näin myös muutamia muiden luokkien suorituksia. Kokeeseen
oli ilmoitettu kaikkiaan 154 koiraa. Kaikille avoimeen luokkaan (Open AllAge)
ilmoittautuneita oli 49
ja amatöörien avoimeen 53 koiraa. Osallistuneiden koirien rotujakauma oli varsin labradori painotteinen.
Kaikki luokat huomioiden mukana oli kahdeksan kultaista noutajaa, viisi chesapeaklahden noutajaa ja
kaikki muut 141 koiraa olivat labradorinnoutajia.
Omista kokeistamme poiketen jokaista luokkaa arvosteli kaksi tuomaria. Koemaastot olivat suhteellisen
avoimia. Maatyöskentely, sekä maamarkkeeraus että maaohjaus, tapahtui suhteellisen avoimella
peltoaukealla, jossa siellä täällä kasvoi pusikkoa. Vesialueet muodostuivat useasta pienistä lammista,
joissa oli pikkuruisia saaria ja kannaksia. Vesikasvillisuus oli vähäistä ja rannat olivat helppokulkuisia ja
kovapohjaisia. Riistoina käytettiin kaikissa luokissa "kylmiä" tai kokeen suoritusten aikana ammuttuja
"lämpimiä" sorsia.
Avoimen luokan (Open AllAge)
työskentely alkoi kolmoismarkkeerauksella alamäkeen viettävällä
pellolla. Ensin heitettiin keskimmäinen ja sitä seurasivat heitot molemmilla laidoilla. Heittäjät ampuivat
itse laukaukset ennen heittoa. Viimeisenä heitettiin lentoon elävä sorsa nk. "flyer", joka sitten pudotettiin
vaihteleviin paikkoihin lentosuunnasta riippuen. Keskimmäinen heitto oli noin 80 metrin etäisyydellä ja
kaksi muuta selvästi kauempana. Koirat suorittivat kukin vuorollaan tehtävän. Kaikki ohjaajat lähettivät
koiransa hakemaan ensimmäiseksi lämmintä sorsaa. Osa koirista selvitti tehtävän tyylikkäästi ilman
ohjaajan minkäänlaista apua. On selvää, että 49 koiran suoritus vei pitkälle iltapäivään. Tuomarit
päättivät , että 45 aloittaneesta koirasta 32 suoritti tehtävän kelvollisesti ja sai jatkaa koetta.
Seuraavana aamuna oli vuorossa maaohjaus viistosti ylös loivasti viettävää maissipeltoa. Matkaa
ohjaukselle oli etäisyysmittarin mukaan 340 yardia eli noin 310 metriä. Tehtävää vaikeutettiin
sijoittamalla koirien lähetyspaikan eteen risukasa, jonka yli koirien oli hypättävä. Lisäksi noin 20 metrin
etäisyydelle ja lähes varsinaiselle ohjauslinjalle sijoitettiin kuollut sorsa, joka noudettiin ensin.
Suomalaisittain ajatellen tehtävä oli todella vaativa. Matkan keskivälillä oli pusikkoa, josta koiran oli
mentävä suoraan läpi. Jos koira poikkesi linjasta, niin se hävisi saman tien myös ohjaajan näkyvistä.
Seurasin vain muutaman suorituksen, mutta ne tekivät sitäkin suuremman vaikutuksen. Heti
ensimmäinen koira suoritti tehtävän nopeasti ja tarvitsi vain yhden korjauskäskyn. Kaikki näkemäni
koirat olivat erittäin hyvin hallinnassa: ne pysähtyivät välittömästi pillimerkistä ja pysyivät hyvin
lähetyslinjalla. Tämän suorituksen jälkeen koirien joukko hupeni 17 koiraan.
Seuraavaksi siirryttiin vesimarkkeeraukseen. Vesialue oli erittäin rikkonainen muodostuen pienehköistä
avoimista vesialueista, saarista ja maakannaksista. Lisäksi alueella majaili melkoinen joukko pesiviä
kanadanhanhia, jotka eivät juurikaan väistäneet koiria. Tehtävä toteutettiin kolmoismarkkeerauksena.
Ensin heitettiin oikealle puolelle sorsa. Lintu putosi rinnemäiselle pellolle rannalla kasvavien puiden
taakse. Etäisyyttä oli ehkä runsaat 100 metriä eivätkä koirat nähneet tarkkaa putoamispaikkaa.
Seuraavaksi heitettiin vasemmalta sorsa, joka jälleen putosi maalle vesialueiden taakse. Etäisyys
lähetyspaikasta oli varmasti lähes 200 metriä. Viimeisenä koiran etupuolelta päästettiin lentoon sorsa,
joka pudotettiin veteen melko lähelle koiraa ja suunnaltaan jo aikaisemmin heitettyjen sorsien väliin.
Seurasin vain muutaman markkeeraussuorituksen enkä voi kertoa tarkemmin tehtävän
onnistumisasteesta. Mielestäni tehtävä oli vaikea ja vain harvat selviytyivät siitä ilman ohjaajan tukea.
Eräs hyvin aloittanut koira sai äkkilähdön uituaan liian lähelle hanhen pesää. Muuten koirat eivät
juurikaan piitanneet lähistöllä uivista hanhista. Lauantain suoritukset päättyivät tähän ja vain 10 koiraa
sai jatkaa sunnuntain vesiohjauksessa, joka olikin viimeinen suoritus.
Lauantai iltana järjestävä yhdistys piti omalla klubitalollaan vapaamuotoiset grillijuhlat. Tarjolla oli
pihviä, salaattia, uuniperunoita ja juomia joka janoon ja kaikki lähes naurettavan halpaan hintaan.
Ilmapiiri oli kaikin puolin leppoisa ja vapautunut huolimatta kokeen kilpailullisesta luonteesta.
Sunnuntai aamuna oli vuorossa vesiohjaus. Ohjausmatka lähenteli 250 metriä ja toivottu etenemislinja
käsitti sekä avointa vettä että maaalueita.
Laskin, että ohjauksen aikana koira joutui menemään veteen
neljä eri kertaa ja ylittämään vettä erottavia kannaksia ja niemekkeitä kolmesti. Lähetyspaikkana oli
pusikkoinen, jyrkkään alarinteeseen viettävä maaalue
kymmeniä metrejä vesirajasta . Lähes kaikki
koirat esittivät ilmiömäistä ohjattavuutta. Ne etenivät nopeasti, määrätietoisesti ja suoralla linjalla.
Tarvittaessa koirat reagoivat hienosti ohjaajiensa käskyihin. Vastaavanlaista ohjattavuutta en ole nähnyt
missään aikaisemmin.
Kolmen päivän uurastuksen tuloksena tuomarit sijoittivat neljä parasta koiraa, jotka tällä kertaa olivat
kaikki labradorin noutajia. Lisäksi tuomareiden erikoispalkinnon (JAM) sai chesapeaklahdennoutaja.
Kolmen päivän kokemuksien perusteella minusta koirat olivat kaikissa luokissa koulutustasoltaan
erinomaisia enkä koko aikana nähnyt yhtään kelvotonta suoritusta. Kaikki näkemäni koirat liikkuivat
vauhdikkaasti eikä niistä näkynyt minkäänlaisia alistamisen tai pakottamisen merkkejä. Mieleeni jäi
myös erityisesti koirien käyttäytyminen suorituspaikkojen ulkopuolella. En kertaakaan havainnut
minkäänlaista rähinää tai edes urosten uhoavaa käyttäytymistä. Amerikkalainen Field Trial koe ei
millään tavoin muistuta omaa metsästyskoettamme eikä sinänsä edes metsästystä. Suoritukset ovat
huomattavasti "teknisempiä" ja etäisyydet todella pitkiä. Sikäläisten kouluttajien mukaan suurimmat
muutokset ovat tapahtuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Koirien osaamistaso on noussut vuosi
vuodelta ja tuomarit ovat vaikeuttaneet sitä mukaan tehtäviä löytääkseen voittajan. Tälle kehitykselle ei
taida ihan heti näkyä loppua. Vaikka koe ei metsästystä muistutakaan en hetkeäkään epäröisi ottaa tämän
tasoista koiraa jahtikaveriksi.
Seuraavassa numerossa (Osa 2) lisää kokemuksia ammattilaisten koulutuksesta ja Hunting Test
kokeista.
Antti Nurmi
Noutajien metsästyskokeet USA:ssa (Osa 2)
Artikkelisarjan osassa 2 kuvaillaan lyhyesti USA:n hunttestejä
eli metsästyskokeita ja eri
organisaatioiden myöntämiä titteleitä. Kokeet vastaavat huomattavasti paremmin omia
kokeitamme kuin edellisessä osassa 1 kuvatut Field Trial kokeet.
Hunttestejä
järjestävät orginisaatiot ja kokeiden luonne
Hunttestejä
järjestävät paikalliset kerhot, jotka ovat jäseninä jossakin seuraavista kolmesta eri
organisaatiosta: Amerikan kennelklubi (AKC), United Kennelklubiin (UKC) kuuluva HRC
(Hunting Retriever Club) ja NAHRA (PohjoisAmerikan
metsästysnoutajat). Näistä
organisaatioista sekä AKC että UKC ovat rekisteriä ylläpitäviä järjestöjä (vrt. Suomen
kennelliitto) ja kilpailevia järjestöjä. NAHRA ei kuulu nykyisin kumpaankaan pääjärjestöön.
Kaikki kolme yhdistystä myöntävät (AKC, UKC ja NAHRA) jäsenyhdistystensä kokeet. Myös
kokeiden säännöt ja valionarvot poikkeavat toisistaa. Yhteistäkin kokeissa löytyy: koiria ei
aseteta paremmuusjärjestykseen (kuten ei meilläkään), kokeet pyrkivät jäljittelemään
mahdollisimman hyvin metsästystilanteita ja myös noutoetäisyydet on rajattu vastaamaan
todellista metsästystä. Etäisyydet on säännöissä määritelty maksimissaan noin 100 metriin
vedessä ja 150 metriin maalla.
Koealueelle, joka on tavallisesti peitteistä vesilinnustusmaastoa, on sijoitettu runsaasti
houkutuskuvia ja yleisesti käytetään sorsapilliä eri tehtävien yhteydessä. Laukauksia ammutaan
myös paljon, huomattavasti enemmän kuin meikäläisissä kokeissa. Esim. HRC:n kokeissa
ohjaaja joutuu kantamaan haulikkoa ja myös ampumaan paukkupatruunoita. Ainakin HRC:n
kokeissa tuomareiden, koetoimitsijoiden ja ohjaajien on käytettävä maastoon sulautuvaa
metsästysasua. Esimerkiksi vesilinnustuksessa käytetään maastopukua, mutta lumihanhijahdissa
valkoista vaatetusta.
Koirat osallistuvat tasoaan vastaaviin luokkiin ja saavuttavat eri valionarvot keräämällä tietyn
määrän pisteitä. Koeuraa ei välttämättä tarvitse aloittaa alimmasta luokasta vaan ohjaaja valitsee
luokan koiran koulutustason mukaan. Jokaisen luokan arvostelee aina kaksi tuomaria. Kokeissa
käytetään sekä "kylmää" että "lämmintä" riistaa. Usein jossain markkeeraustehtävässä ammutaan
alas lentoon päästetty lintu. Vaikka kokeet matkivatkin vesilinnustusta, niin ainakin HRC:n ja
NAHRAN kokeissa on maalinnustusta simuloiva ylösajo, jossa koiran on risteiltävä tietyllä
alueella, ajettava lintu ylös, istuttava laukauksesta ja noudettava vasta käskystä. Maariistana
käytetään kyyhkysiä tai fasaaneja ja vesilintuina sorsia, ankkoja tai hanhia. HRC järjestää myös
erillisiä "maalintukokeita", joissa koira voi saavuttaa erillisen tittelin. Kylmällä riistalla tehdyt
markkeerausheitot tehdään usein joko heittämällä tai elektronisesti laukaistavalla lingolla.
Koesuorituksista
Kokeiden tehtävät ovat joko markkeerausta, ohjausta tai niiden yhdistelmiä. Osasuorituksia
tehdään sekä vedessä että maalla. Vapaata hakua ei tunneta laisinkaan. Vaativimmissa luokissa
koirilta vaaditaan ehdotonta paikallaoloa hyvinkin provosoiduissa tilanteissa. Esimerkiksi
markkeerausheitto voi tulla koiran takaa ja pudota hyvinkin lähelle. HRC:n kokeissa koiran
koiran saa lähettää vain kerran. Jos koira joudutaan kutsumaan takaisin on koe auttamattomasti
ohi.
Parityöskentelyä ei tunneta vaan meikäläiseen tapaan kukin koirakko suorittaa tehtävät muiden
koirien häiritsemättä. Koe etenee niin, että kaikki koirat suorittavat kunkin osasuorituksen
arvotussa järjestyksessä ja sitten siirrytään seuraavaan osatehtävään. Jos koira epäonnistuu, niin
koe loppuu siihen. Vaativimmissa luokissa kokeet voivat kestää neljäkin päivää (HRC) tai
joskun epäsuotuisissa sääolosuhteissa kauemminkin.
Koeluokat ja tittelit
AKC
AKC:n kokeissa "kilpaillaan" seuraavissa luokissa: Junior, Senior ja Master. Jokainen
osasuoritus arvostellaan pistein 010.
Saadakseen hyväksytyn tuloksen koiran suoritusten
keskiarvon on oltava 7 eikä mikään osasuoritus saa alittaa arvoa 5. Osallistuvien koirien on
oltava AKC:n rekisteröimiä.
Koiran nimen eteen liitettävät tittelit ansaitaan seuraavasti:
Junior Hunter (JH):
Hyväksytty tulos vähintään 4 junior luokan kokeessa.
Senior Hunter (SH):
Hyväksytty tulos vähintään 5 senior luokan kokeessa tai JHtittelin
aiemmin omaavat koirat 4 kokeessa.
Master Hunter (MH):
Hyväksytty tulos vähintään 6 master luokan kokeessa tai SHtittelin
aiemmin omaavat koirat 5 kokeessa.
NAHRA
Näissä kokeissa koirat osallistuvat seuraaviin luokkiin: Started, Intermediate ja Senior. Myös
NAHRA:n kokeissa jokainen osasuoritus arvostellaan pistein 010.
Hyväksyttyyn tulokseen
vaaditaan vähintään 80 % maksimipisteistä.
Koiran nimen eteen liitettävät tittelit ansaitaan seuraavasti:
Started Retriever (SR):
10 pistettä Startedluokassa
(4 hyväksyttyä koetta a' 2,5
pistettä)
Working Retriever (WR):
20 pistettä Intermediateluokassa
(4 hyväksyttyä koetta
a' 5 pistettä)
Master Hunting Retriever (MHR):
100 pistettä Seniorluokassa
(5 hyväksyttyä koetta a' 20
pistettä) tai 80 pistettä, jos koira on jo
WR
Grand Master Hunting
Retriever (GMHR):
300 pistettä Seniorluokassa
(15 hyväksyttyä koetta a'
20 pistettä)
UKC/ HRC
Näihin kokeisiin saavat osallistua kaikki rodut. Valioarvoon oikeuttavat pisteet lasketaan
kuitenkin vain UKC:n rekisteröimille koirille. Luokat ovat seuraavat: Started , Seasoned,
Finished ja Grand. Valionarvot ja niihin oikeuttavat tulokset lasketaan eri luokkista saatujen
pisteiden perusteella: Alimmasta luokasta saa 5 pistettä/ hyväksytty koe, seuraavasta luokasta 10,
Finishedluokasta
15 ja Grandluokasta
40 pistettä. Kerättyjen pisteiden perusteella myönnetään
seuraavat tittelit:
Hunting Retriever (HR):
40 pistettä (enintään 10 pistettä alimmasta luokasta)
Hunting Retriever Champion
(HRCH):
100 pistettä (vähintään 60 pistettä Finishedluokasta)
Grand Hunting Retriever
Champion (GRHRCH):
200 lisäpistettä HRCHtittelin
jälkeen (vähintään 80
pistettä Grandluokasta)
Kanalinnustusta simuloivia kokeita järjestetään erikseen ja niistä ansaitaan 10 pistettä /
hyväksytty koe.
Upland Hunter (UH):
40 pistettä (edellyttää 4 hyväksyttyä suoritusta)
Tilastoja ja linkkejä
Vaikka en onnistunut löytämään tarkkoja tietoja osallistumismääristä, niin osallistujamäärät ovat
meidän mittapuumme mukaan suuria. Kokeitahan järjestetään ympäri vuoden, pääjärjestöjä on
kolme (AKC, UKC/HRC ja NAHRA) ja niissä jäsenyhdistyksia lukuisia. Yksinomaa
UKC/HRC:n jäsenkerhoja oli v. 1997 81 kappaletta.
UKC/HRC:n kokeissa on HRCHarvon
saavuttanut kaikkiaan 1250 koiraa. Roduittain jakauma
on seuraava:
Boykin
spanielit 3
Chesapeaklahden
noutajat 38
Englannin
springer spanielit 1
Sileäkarvaiset
noutajat 5
Karkeakarvaiset
saksanseisojat 2
Kultaiset
noutajat 84
Labradorinnoutajat
1019
Villakoirat
1
Sensijaan GRHRCHarvon
on saavuttanut vain 48 koiraa, joista 45 on labradoria, 2 kultaista
noutajaa ja 1 chesapeaklahden noutaja.
Tietoa löytyy melkoisesti internetin välityksellä. Kiinnostuneet voivat lueskella lisää Hunt
testeistä vaikkapa seuraavista osoitteista:
AKC: http://www.akc.org/rehunt.htn
NAHRA: http://www.nahra.org/
UKC: http://www.ukcdogs.com/hrt.html
HRC: http://www.hrcukc.
com/
Hyödyllinen osite on myös Working Retriever Central (http://www.workingretriever.
com/),
josta löytyy edellä mainitut linkit ja paljon muutakin kiinnostavaa.
Antti Nurmi