Noutajien metsästyskokeet USAssa

Noutajien metsästyskokeet USA:ssa (Osa 1)

USAssa rekisteröidään valtava määrä noutajia vuosittain. Esimerkiksi v.98

rekisteröitiin 157 000

labradorinnoutajaa. Se onkin ollut USA:n suosituin rotu jo noin kymmenen vuoden ajan. Suurin osa

näistä koirista, kuten täällä Suomessakin, on puhtaasti lemmikkejä eivätkä osallistu sen enempää

kokeisiin kuin näyttelyihinkään. USA:ssa järjestetään myös runsaasti Field trialja

Hunttestejä.

Järjestäviä organisaatioita on aikakin kolme: Amerikan kennelklubi (AKC), United Kennelklubin

alainen HRC (Hunting Retriever Club) ja NAHRA (PohjoisAmerikan

metsästysnoutajat).

Seuraavassa artikkelisarjassa (osat 1 ja 2) on tarkoitus kuvata eri koetyyppejä,

osallistumisaktiivisuutta, arvosteluperiaatteita ja koulutusta. Ensimmäinen osa käsittelee AKC:n

Field Trial kokeita.

AKC:n hyväksymät kokeet

AKC:n tunnustamia noutajille tarkoitettuja kokeita ovat ns.

Field trial kokeet ja Hunt testit

(metsästystestit). Koekausi kestää koko vuoden. Talvella kokeet järjestetään etelävaltioissa ja kesällä

kokeiden painopiste siirtyy pohjoisiin osavaltioihin Alaskaa myöten.

Field Trial kokeiden periaatteet

Field trial kokeessa on neljä eri luokkaa. Pääluokat ovat ammattilaisille avoin luokka (

Open AllAge)

sekä avoin amatööriluokka (

Amateur AllAge),

johon saavat osallistua vain amatöörit koirien ohjaajina.

Lisäksi on olemassa alemmat luokat

Qualifying ja Derby, joista viimeksi mainittu on tarkoitettu alle

kaksi vuotiaille koirille. Valionarvoon oikeuttavia pisteitä kerätään vain kahdessa ylemmässä luokassa.

Periaatteessa koira voi aloittaa koeuransa suoraan pääluokissa, mutta käytännössä nuoret koirat

osallistuvat alempiin luokkiin.

Kokeet ovat luonteeltaan kilpailuja ja neljä parasta koiraa sijoitetaan. Pääluokissa sijoitusta vastaavat

pisteet ovat seuraavat:

I sija 5 pistettä

II sija 3 pistettä

III sija 2 pistettä

IV sija 1/2 pistettä

Valionarvoon

(FC) Open AllAge

luokassa vaaditaan 10 pistettä ja vähintään yksi voitto.

Amatööriluokan valionarvoon

(AFC) vaaditaan 15 pistettä ja myös vähintään yksi voitto. Kyseisten

valionarvojen saavuttaminen ei ole helppoa. Vuonna 1998 FC arvon saavutti 57 ja AFC:n 63

labradorinnoutajaa. Muista noutajaroduista ainoastaan yksi chesapeaklahdennoutaja saavutti AFC arvon

viime vuonna. FC arvot menivät kaikki labradoreille.

Kokeet järjestetään viikonloppuisin perjantaista sunnuntaihin. Pääluokat saattavat kestää jopa koko

viikonlopun. Kokeiden osasuoritukset pääluokissa ovat markkeeraus maalla ja vedessä sekä maaja

vesiohjaus. Koe aloitetaan jostain osasuorituksesta ja koirat suorittavat sen arvotussa järjestyksessä.

Tehtävän jälkeen vain parhaiten onnistuneet koirat (esim. puolet aloittaneista) jatkavat seuraavaan

osatehtävään. Tavallisesti viimeisessä osatehtävässä on jäljellä enää 810

koiraa. Näistä lopulta valitaan

neljä parasta ja ne saavat edellä esitetyn systeemin mukaiset pisteet.

Field trial kokeita järjestetään USA:ssa vuosittain noin 225 kappaletta. Keskimäärin kumpaankin

pääluokkaan osallistuu noin 50 koiraa, mutta joissakin kokeissa pääluokissa saattaa olla jopa yli 100

osallistujaa. Yksinkertaisen kertolaskun avulla voidaan arvioida, että kummassakin pääluokassa on

vuosittain yli 11 000 starttia! Tyypillinen amatööri harrastaja osallistuu vuosittain noin 1015

kokeeseen

ja aktiivisimmat jopa 20 kokeeseen. Ammattimaiset kouluttajat starttaavat noin 20 kokeessa ja ohjaavat

niissä useita koiria. Koematkat ovat usein pitkiä. Useimmat ohjaajat pitävät rajana 10 tunnin ajomatkaa,

mutta asuinpaikasta ja alueen toiminnan aktiivisuudesta riippuen kokeita voi olla runsaasti jo noin 6

tunnin ajomatkan säteellä!

Sekä Open AllAge

että Amateur AllAge

luokissa järjestetään vuosittain USA:n mestaruuskokeet eli

National kokeet. Osallistumisoikeus on koirilla, jotka ovat saavuttaneet ko. vuonna vähintään yhden

voiton ja kaksi lisäpistettä. Kokeisiin selviytyy vuosittain tavallisesti noin 100 koiraa. Amatööriluokan

mestaruuskoe kestää neljä päivää ja avoin mestaruuskoe kuusi päivää. Voittanut koira saavuttaa erittäin

arvostetun tittelin

NFC (avoin mestaruus) ja NAFC (amatöörimestaruus).

Huomioita kokeesta

Minulla oli tilaisuus seurata Wisconsinin Amateur Field Trial Clubin järjestämää kaikkien luokkien

koetta toukokuun alussa. Kokeessa järjestettiin kaikki neljä luokkaa. Seurasin pääasiassa ammattilaisille

avointa "Open AllAge"

luokkaa,

mutta näin myös muutamia muiden luokkien suorituksia. Kokeeseen

oli ilmoitettu kaikkiaan 154 koiraa. Kaikille avoimeen luokkaan (Open AllAge)

ilmoittautuneita oli 49

ja amatöörien avoimeen 53 koiraa. Osallistuneiden koirien rotujakauma oli varsin labradori painotteinen.

Kaikki luokat huomioiden mukana oli kahdeksan kultaista noutajaa, viisi chesapeaklahden noutajaa ja

kaikki muut 141 koiraa olivat labradorinnoutajia.

Omista kokeistamme poiketen jokaista luokkaa arvosteli kaksi tuomaria. Koemaastot olivat suhteellisen

avoimia. Maatyöskentely, sekä maamarkkeeraus että maaohjaus, tapahtui suhteellisen avoimella

peltoaukealla, jossa siellä täällä kasvoi pusikkoa. Vesialueet muodostuivat useasta pienistä lammista,

joissa oli pikkuruisia saaria ja kannaksia. Vesikasvillisuus oli vähäistä ja rannat olivat helppokulkuisia ja

kovapohjaisia. Riistoina käytettiin kaikissa luokissa "kylmiä" tai kokeen suoritusten aikana ammuttuja

"lämpimiä" sorsia.

Avoimen luokan (Open AllAge)

työskentely alkoi kolmoismarkkeerauksella alamäkeen viettävällä

pellolla. Ensin heitettiin keskimmäinen ja sitä seurasivat heitot molemmilla laidoilla. Heittäjät ampuivat

itse laukaukset ennen heittoa. Viimeisenä heitettiin lentoon elävä sorsa nk. "flyer", joka sitten pudotettiin

vaihteleviin paikkoihin lentosuunnasta riippuen. Keskimmäinen heitto oli noin 80 metrin etäisyydellä ja

kaksi muuta selvästi kauempana. Koirat suorittivat kukin vuorollaan tehtävän. Kaikki ohjaajat lähettivät

koiransa hakemaan ensimmäiseksi lämmintä sorsaa. Osa koirista selvitti tehtävän tyylikkäästi ilman

ohjaajan minkäänlaista apua. On selvää, että 49 koiran suoritus vei pitkälle iltapäivään. Tuomarit

päättivät , että 45 aloittaneesta koirasta 32 suoritti tehtävän kelvollisesti ja sai jatkaa koetta.

Seuraavana aamuna oli vuorossa maaohjaus viistosti ylös loivasti viettävää maissipeltoa. Matkaa

ohjaukselle oli etäisyysmittarin mukaan 340 yardia eli noin 310 metriä. Tehtävää vaikeutettiin

sijoittamalla koirien lähetyspaikan eteen risukasa, jonka yli koirien oli hypättävä. Lisäksi noin 20 metrin

etäisyydelle ja lähes varsinaiselle ohjauslinjalle sijoitettiin kuollut sorsa, joka noudettiin ensin.

Suomalaisittain ajatellen tehtävä oli todella vaativa. Matkan keskivälillä oli pusikkoa, josta koiran oli

mentävä suoraan läpi. Jos koira poikkesi linjasta, niin se hävisi saman tien myös ohjaajan näkyvistä.

Seurasin vain muutaman suorituksen, mutta ne tekivät sitäkin suuremman vaikutuksen. Heti

ensimmäinen koira suoritti tehtävän nopeasti ja tarvitsi vain yhden korjauskäskyn. Kaikki näkemäni

koirat olivat erittäin hyvin hallinnassa: ne pysähtyivät välittömästi pillimerkistä ja pysyivät hyvin

lähetyslinjalla. Tämän suorituksen jälkeen koirien joukko hupeni 17 koiraan.

Seuraavaksi siirryttiin vesimarkkeeraukseen. Vesialue oli erittäin rikkonainen muodostuen pienehköistä

avoimista vesialueista, saarista ja maakannaksista. Lisäksi alueella majaili melkoinen joukko pesiviä

kanadanhanhia, jotka eivät juurikaan väistäneet koiria. Tehtävä toteutettiin kolmoismarkkeerauksena.

Ensin heitettiin oikealle puolelle sorsa. Lintu putosi rinnemäiselle pellolle rannalla kasvavien puiden

taakse. Etäisyyttä oli ehkä runsaat 100 metriä eivätkä koirat nähneet tarkkaa putoamispaikkaa.

Seuraavaksi heitettiin vasemmalta sorsa, joka jälleen putosi maalle vesialueiden taakse. Etäisyys

lähetyspaikasta oli varmasti lähes 200 metriä. Viimeisenä koiran etupuolelta päästettiin lentoon sorsa,

joka pudotettiin veteen melko lähelle koiraa ja suunnaltaan jo aikaisemmin heitettyjen sorsien väliin.

Seurasin vain muutaman markkeeraussuorituksen enkä voi kertoa tarkemmin tehtävän

onnistumisasteesta. Mielestäni tehtävä oli vaikea ja vain harvat selviytyivät siitä ilman ohjaajan tukea.

Eräs hyvin aloittanut koira sai äkkilähdön uituaan liian lähelle hanhen pesää. Muuten koirat eivät

juurikaan piitanneet lähistöllä uivista hanhista. Lauantain suoritukset päättyivät tähän ja vain 10 koiraa

sai jatkaa sunnuntain vesiohjauksessa, joka olikin viimeinen suoritus.

Lauantai iltana järjestävä yhdistys piti omalla klubitalollaan vapaamuotoiset grillijuhlat. Tarjolla oli

pihviä, salaattia, uuniperunoita ja juomia joka janoon ja kaikki lähes naurettavan halpaan hintaan.

Ilmapiiri oli kaikin puolin leppoisa ja vapautunut huolimatta kokeen kilpailullisesta luonteesta.

Sunnuntai aamuna oli vuorossa vesiohjaus. Ohjausmatka lähenteli 250 metriä ja toivottu etenemislinja

käsitti sekä avointa vettä että maaalueita.

Laskin, että ohjauksen aikana koira joutui menemään veteen

neljä eri kertaa ja ylittämään vettä erottavia kannaksia ja niemekkeitä kolmesti. Lähetyspaikkana oli

pusikkoinen, jyrkkään alarinteeseen viettävä maaalue

kymmeniä metrejä vesirajasta . Lähes kaikki

koirat esittivät ilmiömäistä ohjattavuutta. Ne etenivät nopeasti, määrätietoisesti ja suoralla linjalla.

Tarvittaessa koirat reagoivat hienosti ohjaajiensa käskyihin. Vastaavanlaista ohjattavuutta en ole nähnyt

missään aikaisemmin.

Kolmen päivän uurastuksen tuloksena tuomarit sijoittivat neljä parasta koiraa, jotka tällä kertaa olivat

kaikki labradorin noutajia. Lisäksi tuomareiden erikoispalkinnon (JAM) sai chesapeaklahdennoutaja.

Kolmen päivän kokemuksien perusteella minusta koirat olivat kaikissa luokissa koulutustasoltaan

erinomaisia enkä koko aikana nähnyt yhtään kelvotonta suoritusta. Kaikki näkemäni koirat liikkuivat

vauhdikkaasti eikä niistä näkynyt minkäänlaisia alistamisen tai pakottamisen merkkejä. Mieleeni jäi

myös erityisesti koirien käyttäytyminen suorituspaikkojen ulkopuolella. En kertaakaan havainnut

minkäänlaista rähinää tai edes urosten uhoavaa käyttäytymistä. Amerikkalainen Field Trial koe ei

millään tavoin muistuta omaa metsästyskoettamme eikä sinänsä edes metsästystä. Suoritukset ovat

huomattavasti "teknisempiä" ja etäisyydet todella pitkiä. Sikäläisten kouluttajien mukaan suurimmat

muutokset ovat tapahtuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Koirien osaamistaso on noussut vuosi

vuodelta ja tuomarit ovat vaikeuttaneet sitä mukaan tehtäviä löytääkseen voittajan. Tälle kehitykselle ei

taida ihan heti näkyä loppua. Vaikka koe ei metsästystä muistutakaan en hetkeäkään epäröisi ottaa tämän

tasoista koiraa jahtikaveriksi.

Seuraavassa numerossa (Osa 2) lisää kokemuksia ammattilaisten koulutuksesta ja Hunting Test

kokeista.

Antti Nurmi

 

 

Noutajien metsästyskokeet USA:ssa (Osa 2)

Artikkelisarjan osassa 2 kuvaillaan lyhyesti USA:n hunttestejä

eli metsästyskokeita ja eri

organisaatioiden myöntämiä titteleitä. Kokeet vastaavat huomattavasti paremmin omia

kokeitamme kuin edellisessä osassa 1 kuvatut Field Trial kokeet.

Hunttestejä

järjestävät orginisaatiot ja kokeiden luonne

Hunttestejä

järjestävät paikalliset kerhot, jotka ovat jäseninä jossakin seuraavista kolmesta eri

organisaatiosta: Amerikan kennelklubi (AKC), United Kennelklubiin (UKC) kuuluva HRC

(Hunting Retriever Club) ja NAHRA (PohjoisAmerikan

metsästysnoutajat). Näistä

organisaatioista sekä AKC että UKC ovat rekisteriä ylläpitäviä järjestöjä (vrt. Suomen

kennelliitto) ja kilpailevia järjestöjä. NAHRA ei kuulu nykyisin kumpaankaan pääjärjestöön.

Kaikki kolme yhdistystä myöntävät (AKC, UKC ja NAHRA) jäsenyhdistystensä kokeet. Myös

kokeiden säännöt ja valionarvot poikkeavat toisistaa. Yhteistäkin kokeissa löytyy: koiria ei

aseteta paremmuusjärjestykseen (kuten ei meilläkään), kokeet pyrkivät jäljittelemään

mahdollisimman hyvin metsästystilanteita ja myös noutoetäisyydet on rajattu vastaamaan

todellista metsästystä. Etäisyydet on säännöissä määritelty maksimissaan noin 100 metriin

vedessä ja 150 metriin maalla.

Koealueelle, joka on tavallisesti peitteistä vesilinnustusmaastoa, on sijoitettu runsaasti

houkutuskuvia ja yleisesti käytetään sorsapilliä eri tehtävien yhteydessä. Laukauksia ammutaan

myös paljon, huomattavasti enemmän kuin meikäläisissä kokeissa. Esim. HRC:n kokeissa

ohjaaja joutuu kantamaan haulikkoa ja myös ampumaan paukkupatruunoita. Ainakin HRC:n

kokeissa tuomareiden, koetoimitsijoiden ja ohjaajien on käytettävä maastoon sulautuvaa

metsästysasua. Esimerkiksi vesilinnustuksessa käytetään maastopukua, mutta lumihanhijahdissa

valkoista vaatetusta.

Koirat osallistuvat tasoaan vastaaviin luokkiin ja saavuttavat eri valionarvot keräämällä tietyn

määrän pisteitä. Koeuraa ei välttämättä tarvitse aloittaa alimmasta luokasta vaan ohjaaja valitsee

luokan koiran koulutustason mukaan. Jokaisen luokan arvostelee aina kaksi tuomaria. Kokeissa

käytetään sekä "kylmää" että "lämmintä" riistaa. Usein jossain markkeeraustehtävässä ammutaan

alas lentoon päästetty lintu. Vaikka kokeet matkivatkin vesilinnustusta, niin ainakin HRC:n ja

NAHRAN kokeissa on maalinnustusta simuloiva ylösajo, jossa koiran on risteiltävä tietyllä

alueella, ajettava lintu ylös, istuttava laukauksesta ja noudettava vasta käskystä. Maariistana

käytetään kyyhkysiä tai fasaaneja ja vesilintuina sorsia, ankkoja tai hanhia. HRC järjestää myös

erillisiä "maalintukokeita", joissa koira voi saavuttaa erillisen tittelin. Kylmällä riistalla tehdyt

markkeerausheitot tehdään usein joko heittämällä tai elektronisesti laukaistavalla lingolla.

Koesuorituksista

Kokeiden tehtävät ovat joko markkeerausta, ohjausta tai niiden yhdistelmiä. Osasuorituksia

tehdään sekä vedessä että maalla. Vapaata hakua ei tunneta laisinkaan. Vaativimmissa luokissa

koirilta vaaditaan ehdotonta paikallaoloa hyvinkin provosoiduissa tilanteissa. Esimerkiksi

markkeerausheitto voi tulla koiran takaa ja pudota hyvinkin lähelle. HRC:n kokeissa koiran

koiran saa lähettää vain kerran. Jos koira joudutaan kutsumaan takaisin on koe auttamattomasti

ohi.

Parityöskentelyä ei tunneta vaan meikäläiseen tapaan kukin koirakko suorittaa tehtävät muiden

koirien häiritsemättä. Koe etenee niin, että kaikki koirat suorittavat kunkin osasuorituksen

arvotussa järjestyksessä ja sitten siirrytään seuraavaan osatehtävään. Jos koira epäonnistuu, niin

koe loppuu siihen. Vaativimmissa luokissa kokeet voivat kestää neljäkin päivää (HRC) tai

joskun epäsuotuisissa sääolosuhteissa kauemminkin.

Koeluokat ja tittelit

AKC

AKC:n kokeissa "kilpaillaan" seuraavissa luokissa: Junior, Senior ja Master. Jokainen

osasuoritus arvostellaan pistein 010.

Saadakseen hyväksytyn tuloksen koiran suoritusten

keskiarvon on oltava 7 eikä mikään osasuoritus saa alittaa arvoa 5. Osallistuvien koirien on

oltava AKC:n rekisteröimiä.

Koiran nimen eteen liitettävät tittelit ansaitaan seuraavasti:

Junior Hunter (JH):

 

Hyväksytty tulos vähintään 4 junior luokan kokeessa.

Senior Hunter (SH):

 

Hyväksytty tulos vähintään 5 senior luokan kokeessa tai JHtittelin

aiemmin omaavat koirat 4 kokeessa.

Master Hunter (MH):

 

Hyväksytty tulos vähintään 6 master luokan kokeessa tai SHtittelin

aiemmin omaavat koirat 5 kokeessa.

NAHRA

Näissä kokeissa koirat osallistuvat seuraaviin luokkiin: Started, Intermediate ja Senior. Myös

NAHRA:n kokeissa jokainen osasuoritus arvostellaan pistein 010.

Hyväksyttyyn tulokseen

vaaditaan vähintään 80 % maksimipisteistä.

Koiran nimen eteen liitettävät tittelit ansaitaan seuraavasti:

Started Retriever (SR):

 

10 pistettä Startedluokassa

(4 hyväksyttyä koetta a' 2,5

pistettä)

Working Retriever (WR):

 

20 pistettä Intermediateluokassa

(4 hyväksyttyä koetta

a' 5 pistettä)

Master Hunting Retriever (MHR):

 

100 pistettä Seniorluokassa

(5 hyväksyttyä koetta a' 20

pistettä) tai 80 pistettä, jos koira on jo

WR

Grand Master Hunting

Retriever (GMHR):

 

300 pistettä Seniorluokassa

(15 hyväksyttyä koetta a'

20 pistettä)

UKC/ HRC

Näihin kokeisiin saavat osallistua kaikki rodut. Valioarvoon oikeuttavat pisteet lasketaan

kuitenkin vain UKC:n rekisteröimille koirille. Luokat ovat seuraavat: Started , Seasoned,

Finished ja Grand. Valionarvot ja niihin oikeuttavat tulokset lasketaan eri luokkista saatujen

pisteiden perusteella: Alimmasta luokasta saa 5 pistettä/ hyväksytty koe, seuraavasta luokasta 10,

Finishedluokasta

15 ja Grandluokasta

40 pistettä. Kerättyjen pisteiden perusteella myönnetään

seuraavat tittelit:

Hunting Retriever (HR):

 

40 pistettä (enintään 10 pistettä alimmasta luokasta)

Hunting Retriever Champion

(HRCH):

 

100 pistettä (vähintään 60 pistettä Finishedluokasta)

Grand Hunting Retriever

Champion (GRHRCH):

 

200 lisäpistettä HRCHtittelin

jälkeen (vähintään 80

pistettä Grandluokasta)

Kanalinnustusta simuloivia kokeita järjestetään erikseen ja niistä ansaitaan 10 pistettä /

hyväksytty koe.

Upland Hunter (UH):

 

40 pistettä (edellyttää 4 hyväksyttyä suoritusta)

Tilastoja ja linkkejä

Vaikka en onnistunut löytämään tarkkoja tietoja osallistumismääristä, niin osallistujamäärät ovat

meidän mittapuumme mukaan suuria. Kokeitahan järjestetään ympäri vuoden, pääjärjestöjä on

kolme (AKC, UKC/HRC ja NAHRA) ja niissä jäsenyhdistyksia lukuisia. Yksinomaa

UKC/HRC:n jäsenkerhoja oli v. 1997 81 kappaletta.

UKC/HRC:n kokeissa on HRCHarvon

saavuttanut kaikkiaan 1250 koiraa. Roduittain jakauma

on seuraava:

Boykin

spanielit 3

Chesapeaklahden

noutajat 38

Englannin

springer spanielit 1

Sileäkarvaiset

noutajat 5

Karkeakarvaiset

saksanseisojat 2

Kultaiset

noutajat 84

Labradorinnoutajat

1019

Villakoirat

1

Sensijaan GRHRCHarvon

on saavuttanut vain 48 koiraa, joista 45 on labradoria, 2 kultaista

noutajaa ja 1 chesapeaklahden noutaja.

Tietoa löytyy melkoisesti internetin välityksellä. Kiinnostuneet voivat lueskella lisää Hunt

testeistä vaikkapa seuraavista osoitteista:

AKC: http://www.akc.org/rehunt.htn

NAHRA: http://www.nahra.org/

UKC: http://www.ukcdogs.com/hrt.html

HRC: http://www.hrcukc.

com/

Hyödyllinen osite on myös Working Retriever Central (http://www.workingretriever.

com/),

josta löytyy edellä mainitut linkit ja paljon muutakin kiinnostavaa.

Antti Nurmi