Mitä koira näkee?

Mitä koira näkee ? - Katsaus koiran näkökykyyn

Noutajat käyttävät metsästäessään kaikkia aistejaan - me sen sijaan luotamme näkökykyymme arvioidessamme koiran suoritusta. Näkyvä maailmamme on kuitenkin varsin erilainen kuin koiran. Näiden eroavaisuuksien parempi tiedostaminen auttaa meitä ymmärtämään koiran työskentelytapaa.
Artikkeli on vapaasti suomennettu ja lyhennetty internetissä julkaistusta katsauksesta (htpp://www.nahra.org/nahra/vision.htm). Asiasta enemmän kiinnostunet voivat tutustua alkuperäiseen julkaisuun (JAVMA, vol. 207, no. 12, pp. 1623-1634, Dec. 15, 1995).



 

Näkökyvyn periaatteet ja herkkyys valolle

Näkökykyyn vaikuttavat useat eri tekijät, ei ainoastaan valon ja liikkeen havainnointi. Tällaisia tekijöitä ovat mm. näkökyvyn perspektiivi, näkökentän laajuus, syvyysterävyys, näön terävyys sekä värien ja muotojen havainnointi.

Koiraeläinten näkö toimii hyvin vaihtelevissa valo-olosuhteissa, mikä onkin välttämätöntä petoeläimille. Esimerkiksi kissojen hämäränäkö on noin kuusi kertaa herkempi kuin ihmisellä ja koirien lähes samaa luokkaa. Ihminen näkee parhaiten kirkkaassa valossa.

Koiran ja ihmisen verkkokalvolla on ns. fotoreseptoreita eli soluja , jotka reagoivat valoon. Näitä soluja on kahden tyyppisiä sauva- ja tappisoluja. Koiran verkkokalvolla on suhteellisesti enemmän sauvasoluja, jotka toimivat paremmin hämärässä. Ihmisen verkkokalvossa on sensijaan enemmän tappisoluja, jotka reagoivat paremmin kirkkaassa valossa ja jotka mahdollistavat värien näkemisen.

Koiran hämäränäkökykyä parantaa vielä verkkokalvon fotoreseptorisolujen takana oleva heijastava solukerros (tapetum lucidum). Tästä johtuu, että koiran ja monien muidenkin eläinten silmät “kiiluvat”, kun niitä valaistaan kirkkaalla valolla. Tämä solukerros heijastaa verkkokalvolle tulevan valon takaisin ja samalla kaksinkertaistaa fotoreseptorisolujen mahdollisuuden aistia valoa. Joillakin eläinlajeilla on todettu, että heijastava solukerros muuttaa takaisin heijastuvan valon aallonpituutta sauvasolujen paremmin aistittavaksi ja samalla näkökyvyn kontrasti paranee.



 

Liikkeen havainnointi

Tätä ominaisuutta on tutkittu hyvin niukasti. On kuitenkin osoitettu, että sauvasolut (joita koiralla on enemmän kuin ihmisellä) havainnoivat liikkeen ja muodon paremmin kuin tappisolut. Erään vanhan tutkimuksen mukaan koira voi erottaa kohteen liikkeen 810 - 900 metrin etäisyydeltä. Ihminen sen sijaan voi havaita paikallaan olevan kohteen 585 metrin etäisyydeltä.



 

Välkkyvän valon havaitseminen

On havaittu, että ihmissilmä havaitsee valon välkkymisen taajuudella 50 - 60 Hz eli nopeudella 1/50 - 1/ 60 s. Vastaavasti koira havaitsee nopeamman välkkymisen aina taajuudella 1/70 - 1/80 s. Tämä ero on merkittävä ja selittää sen, etteivät koiramme haaskaa aikaansa televisiota katselemalla. Television kuvahan vaihtuu taajuudella 50 - 55 Hz ja ihminen näkee selvän ja lähes välkkymättömän kuvan. Sen sijaan koira näkee vain nopeasti välkkyviä viivoja.



 

Näkökentän laajuus

Näkökentän laajuudella tarkoitetaan aluetta, joka näkyy kun katsotaan silmää liikuttamatta jatkuvasti samaa kohdetta. Koirilla tätä ominaisuutta ei ole kovin hyvin tutkittu ja ominaisuus saattaa vaihdella eri rotujen välillä riippuen koirien kallon muodosta, silmien sijainnista ja kuonon muodosta sekä koosta. Keskimäärin koiran silmät osoittavat noin 20 astetta sivusuuntaa katseen keskilinjasta. Ihminen katsoo suoraa eikä poikkeamaa sivusuuntaan esiinny. Kahden eri tutkimuksen mukaan koiran näkökenttä on välillä 240 ja 250 astetta. Tämä on noin 60 -70 astetta laajempi kuin ihmisen 180 asteen näkökenttä. Koiramme siis näkee tapahtumia, joista meillä ei ehkä ole aavistustakaan.



 

Syvyystarkkuus ja etäisyyden arviointi

Etäisyyden arviointi onnistuu parhaiten kohteesta, joka osuu samanaikaisesti kummankin silmän näkökenttään. Useiden tutkimusten mukaan koirilla tämä peittoalue on laajuudeltaan 30 - 60 astetta riippuen mm. koiran kallon muodosta. Ihmisellä alue on noin 140 astetta eli paljon suurempi kuin koirilla.
Etäisyyttä voidaan arvioida myös pelkästään yhdellä silmällä. Tässä toimivat apuna mm. suhteellinen kirkkaus, ääriviivat, valo- ja varjoalueet, kohteen peitto, horisontin vaaka- ja pystyviivat jne. Pään liike auttaa myös arvioimaan etäisyyksiä. Vaikka koirilla molempien silmien yhteinen näkökenttä on ihmisen näkökenttää pienempi, on kiistatta selvää, että esim. metsästystilanteissa koira kykenee arvioimaan etäisyyksiä erittäin tarkasti.



 

Näkökyvyn terävyys

Tällä ominaisuudella tarkoitetaan kykyä nähdä kohteen yksityiskohdat tarkasti ja eritellysti. Ominaisuuteen vaikuttavat seuraavat tekijät:

- silmän optiset ominaisuudet
- verkkokalvon ominaisuudet ja
hahmon muodostaminen
- aivoissa tapahtuva kuvan tulkinta



 

Silmän optiset ominaisuudet:

Artikkelissa kuvataan koiran näkövirheitä ja silmän rakennetta. Näitä asioita ei katsottu tarkoituksenmukaiseksi kääntää tähän lyhennelmään vaan asiasta enemmän kiinnostuneet voivat hankkia alkuperäisen julkaisun (kääntäjän huomautus).

Koirilla voi esiintyä kuten ihmisilläkin sekä liki- että kaukonäköisyyttä. Erään tutkimuksen mukaan 53 % joukosta tutkittuja saksanpaimenkoiria ja 63 % rottweilereista oli likinäköisiä. Jonkin verran ristiriitaisia tuloksia on kuitenkin havaittu eri tutkimuksissa.

Metsästysnoutajille likinäköisyydellä on suurta merkitystä ja saattaa olla että, joidenkin koirien huono “markkeerauskyky” saattaakin johtua koiran likinäköisyydestä. Tällaisten koirien käyttö jalostukseen todennäköisesti myös lisää näköongelmia rodussa. Koiralla saattaa esiintyä myös muita silmän optisiin ominaisuuksiin liittyviä ongelmia, mutta niiden vaikutuksia koiran näkökykyyn ei täysin tunneta.
Ihmisen silmä voi tarkentaa eli muodostaa selvän kuvan eri etäisyyksillä olevista kohteista. Lapsi voi selvästi tarkentaa kohteeseen, joka on vain 7 cm:n etäisyydellä. Koiralla tämä ominaisuus heikompi ja selvän näkemisen raja on 50 - 33 cm:n etäisyydellä. Koirat kompensoivat tätä puutetta käyttämällä muita aistejaan, kuten makua ja hajua.

Ihmisellä silmän mukautumiskyky tunnetusti heikkenee iän myötä. Näin on arveltu tapahtuvan myös koirilla, mutta asiaa ei ole tarkemmin tutkittu.



 

Verkkokalvot ominaisuuksien vaikutukset:

Koiran silmän verkkokalvon ominaisuudet vaikuttavat eniten sen näön terävyyteen. Valon hämärtyessä yhä suurempi joukko fotoreseptorisoluja on yhteydessä aivoihin yksittäisen hermosolun välityksellä. Samalla kohteen yksityiskohdat häviävät ja kuva muuttuu “rakeisemmaksi” aivan kuin kuvattaessa kameralla erittäin nopealle filmille. Kuva on sitä tarkempi mitä useampi hermosolu välittää impulsseja aivoihin. Koiralla on aivoihin informaatiota välittäviä optisia hermosoluja noin 167000, kun taas ihmisellä noin 1,2 miljoonaa.
Ihmissilmän verkkokalvon keskellä on pyöreä alue, jossa valoa aistivien solujen ja tietoa välittävien hermosolujen tiheys on suurimmillaan. Tämän alueen avulla ihminen näkee eniten yksityiskohtia eli nähty kuva on terävimmillään. Koirilla silmän rakenne on hieman erilainen. Niiden silmässä on tietty ovaalin muotoinen alue, jota voidaan kutsua “näköjuovaksi”.

Näköjuovan alueella sijaitsevien optisten hermosolujen tiheys vaihtelee eri yksilöiden ja eläinlajien välillä. Esimerkiksi sudella se on 12000 - 14000 solua/mm2 ja koirilla 6400 - 14400 solua/mm2. Solutiheys vaikuttaa näkökykyyn, mutta lisää tutkimusta ja menetelmien kehitystä tarvitaan, ennenkuin seikka voidaan huomioida jalostuksessa.



 

Näkökyvyn terävyyden arviointi:

On tehty useita eri tutkimuksia käyttäen erilaisia menetelmiä koiran näön terävyyden eli kyvyn havaita tarkkoja yksityiskohtia arvioimiseksi. Tuloksien mukaan normaali koira näkee yksityiskohdat ainoastaan noin kuuden metrin etäisyydelle asti. Ihminen sen sijaan havaitsee yksityiskohdat runsaaseen 20 metriin asti. Toisaalta koirien vähemmän yksityiskohtia rekisteröivän näkökyvyn korvaa ihmistä parempi hämäränäkö. Niiden elintoimintojen kannalta yksityiskohtien erottelukyky ei ole myöskään tarkoituksenmukaista.



 

Värien näkeminen

Tästä aiheesta on tehty lukuisia tutkimuksia ja tulokset ovat olleet osittain ristiriitaisia. Toisaalta viimeisimpien tulosten mukaan koirat näkevät värejä, mutta eivät aivan samoin kuin ihmiset. Värien rekisteröintiin silmässä reagoivat tappisolut, joita koiran verkkokalvolla on noin 10 %. Koiran verkkokalvolla on kahta eri tyyppiä olevia tappisoluja. Toiset näistä reagoivat valon aallonpituuksille, jotka ihmissilmä havaitsee violetin värisenä ja toiset aallonpituuksille, jotka meille näkyvät keltavihreänä. Näyttää siis siltä, että koiran näkemät värit jakaantuvat kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä muodostuu sini - violetista alueesta, joka todennäköisesti näkyy koiralle sinisenä. Toisen ryhmän muodostavat kelta - vihreä, keltainen ja punainen alue, joka luultavasti koiralle näkyy keltaisena. Sini - vihreä valo näytkyy koiralle todennäköisesti valkoisena tai eri harmaan sävyinä. Koirat eivät siis kykene erottelemaan vihreää, kelta - vihreää, oranssia ja punaista väriä toisistaan. Ne eivät myöskään erota vihreä - sinistä harmaasta. Samoin on asianlaita myös puna - vihreä värisokeilla ihmisillä. Erään tutkimuksen mukaan koirat kykenevät ihmistä paremmin erottamaan erilaiset harmaan sävyt, seikka josta niille on etua hämärässä.



 

Yhteenveto koiran näkökyvystä

Artikkelin kirjoittaja kiteyttää juttunsa seuraaviin päätelmiin: Koiran näkökyky on huonompi kuin ihmisen, jos tarkastellaan ominaisuuksia kuten molempien silmien yhtäaikainen peittokyky, värien näkeminen, näön tarkkuus ja silmän mukautuminen. Toisaalta koiran näkökyky on ylivoimainen ihmiseen verrattuna muilta ominaisuuksiltaan. Näitä ovat ihmistä parempi kyky nähdä hämärässä, verkkokalvon nopea reaktiokyky (valon välkkymistaajuus), laajempi näkökenttä, ihmissilmää runsaampien harmaasävyjen näkeminen ja todennäköisesti liikkeen hyvä havaitseminen.

Koiran näkö on paremmin rakentunut vastaamaan erilaisia ympäristön asettamia vaatimuksia kuin omamme. Ymmärtämällä koiran näkökyvyn heikkoudet ja vahvuudet voimme samalla paremmin käsittää metsästyskumppanimme kyvyt.

Antti Nurmi